Valokuvaus on aina jollain tasolla kiinnostanut, vähintään sen vuoksi, että olisi vaan jotenkin tosi hienoa "harrastaa valokuvausta". Innostukseni ylsi jossain vaiheessa jopa niin pitkälle, että aloitin lukioikäisenä työväenopiston valokuvauskurssin, vain todetakseni ensimmäisen kerran jälkeen, että liian monimutkaista minulle. Siihen se sitten jäikin. Kiinnostusta olisi kyllä kohdistaa se kamera kohteeseensa ja painaa sitä nappia, mutta se kaikki muu...
Jostain syystä mielenkiinto kuvaamista kohtaan heräsi taas tämän vuoden alussa, ehkäpä ajatus blogista sai sen viriämään. Mietin, että tarvitsen järjestelmäkameran, kysyin veljeltäni vähän vinkkejä aloittelijalle sopivista kameroista ja kun yksi saamani listan vaihtoehdoista oli seuraavana päivänä Anttilan mainoksessa alennuksessa, menin vain ja ostin sen! Hyvin poikkeuksellista minulle: yleensä pohdin jo jäätelökioskilla vaihtoehtoja ikuisuuden, puhumattakaan jostain näinkin isosta ostoksesta.
Mutta niinpä vain nyt ostin sen kameran kuitenkin, katsotaan miten käy. Opettelujen suhteen en kanna enää huolta, sen verran hyvät automaattisysteemit kamerassa on (opetellaan mahdollisuuksien mukaan lisää ajan kanssa). Pitää vain kylmästi hyväksyä se, että iso osa kameran mahdollisuuksista jää käyttämättä, mutta niinhän se taitaa olla (meillä ainakin) kaikkien teknisten vempaimien kanssa.
Oikeaoppista käyttöä en siis enää stressaa, mutta toivottavasti kuvausinto säilyy ja oikeasti muistan käyttää kameraa... Sen olen huomannut jo pokkarinkin kanssa, että sosiaalisissa tilanteissa kuvaaminen on tosi tuskallista, koska on niin paljon mukavampaa olla vaan siinä hetkessä. Ehkäpä löytän tämän järkkärini kanssa jonkun sopivan välimallin ratkaisun.
Uusi kamerani on Canon EOS 600D. Ostin samalla myös kameralaukun, joka on osottautunut ihan järkeväksi ratkaisuksi, niin paljon pikkusälää kameran mukana tuli, pysyvätpähän tallessa samassa paikassa.
Järkkärissä on se ihana puoli, että se ehtii kaikkeen mukaan. Koiran menosta saa hyviä kuvia ja eilen otin 130 kuvaa vauvasta (ups), kun järkkäri ehtii tallentaa jokaisen otsarypyn ja ilmeen vaihdon. Iiiiso plussa verrattuna pokkariin. :) Eli lapsi- ja eläinkuvauksessa on kyllä ehdoton laite!
VastaaPoistaHei, mitä asetuksia käytät kun kuvaat koiraa tai vauvaa? Mulla on osoittautunut ongelmalliseksi nimenomaan tuo kaksivuotiaan kuvaus, en meinaa edes itse pysyä perässä, puhumattakaan kamerasta :D Mutta tosi usein kuvista tulee vähintään hieman epätarkkoja, usein ihan kunnolla tärähtäneitä... Oon jo miettinyt et pitääkö lapsikuvausta varten ostaa uusi objektiivi..?
PoistaOnnea uudelle kameralle je eritoten onnea uusille upeille otoksille. Eletään toivossa, että niitä saa nähdä kasakaupalla tässä blogissa. :)
VastaaPoistaKiitoksia, toivotaan tosiaan, että kuvausinto vain yltyy! :) Tässä blogissa otetut kuvat suurin osa ovatkin jo sillä järkkärillä otettuja, ostin sen silloin kun aloitin tämän blogin (joskus helmikuun lopussa?), mutta nyt vasta aiheesta kirjoittelin :)
PoistaEka ihan perusvihje: Päivänvalossakin kannattaa käyttää salamaa. Päivänvalossa siitä ei tule varjoja, mutta se pysäyttää liikkeen. Ainaskin, ennen kuin oppii kaikki hienoudet ;)
VastaaPoistaMä olen harrastanut kuvausta vuosia, mutta siinä kohdassa kun vaihdoin kameran järkkäriksi ja aloin oikein opetella, tuli oikein iso notkahdus kuvien määrässä. Saapui semmoinen olo, ettei osaa muka mitään, vaikka kamat olivat paremmat kuin ennen (Canonia muuten mullakin). Pokkariaikaan myös postailin räpsyjäni ihan innoissaan joka puolelle; nyt otan taas ihan paljon kuvia, mutta esittelykriittisyys on hurja! Vaikka olen friikkuna ottanut kuvia muutamiin lehtiinkin (aikakauslehdistä Kirjailijaliiton julkaisuun). Olenkin yrittänyt pakottaa tiettyä rentoutta kuvaamiseen takaisin.
Mieluummin se asenne kannattaa kuljettaa mukana koko ajan, eli kuvata vaan, vaikkei olisi kaikissa tilanteissa varma tekeekö sen "parhaalla mahdollisella tavalla".
Laura-serkku
Kiitos vinkistä! Nytpä tuli viikonloppuna todettua ihan käytännössä nuo varjot auringonvalossa; oltiin viikonloppu Helsingissä ja eilen paluumatkalla käytiin vielä Espoossa sellaisessa lastentapahtumassa, etenkin sieltä ulkona kirkkaassa auringon paisteessa otetut kuvat ovat tosi varjoisia... Täytyypä siis ensi kerralla kokeilla sitä salamaa.
PoistaJoo, joku ihme kriittisyys sen järkkärin myötä tulee. Ja jo etukäteen pitkään ajattelin, että ei voi ostaa järkkäriä kun sit pitäis ihan oikeasti osata käyttää sitä ja kuvata tosi hyvin. Mutta nyt koitan rentoutua minäkin ja opetella pikku hiljaa virheistä sitä mukaa kun niitä tulee tehtyä... :)
Mä taas eilen tuskailin tuon oman pokkarini kanssa, kun juhlissa kaikki kivat tilanteet ja hauskat ilmeet meni ohi, kun kamera ei vaan ehtinyt mukaan. Lähipiirikin alkaa pikkuhiljaa kyllästyä kameraurputukseeni, veljeni jopa tarjoutui tänään avustajaksi kamerakaupoille ja kannusti kovasti hommaamaan järkkärin. Katsotaan...
VastaaPoistaTuo tilanne/ihmiskuvaus on kyllä haastavaa järkkärilläkin! Pitää oikeastaan (ainakin minun) olla vain kamera kädessä koko ajan ja räpsiä niitä kuvia ihan kamalasti niin sit sieltä ehkä löytyy hyviä joukosta...
PoistaMutta suosittelen kyllä silti sitä järkkärin hankintaa, vaikka siinä olisikin hieman opettelemista ennen kuin ominaisuuksista alkaa todella olla hyötyä. On ne "helpot" kuvauskohteet ainakin huomattavasti parempia jo heti alkuunsa, ainakin mulla. Ja se taas motivoi kuvaamaan lisää kun saa vähän paremman näköisiä kuvia.
Eli ei muuta kuin kamerakaupoille veljen kanssa, ne veljet on yleensä aika hyviä näissä tällaisissa hommissa :)