Melkoisesti vie aikaa tämä kahden lapsen äitiys, etenkin kun se minun mieheni reissailee aina aika ajoin. Ei paljon jää omia hetkiä päivään, blogihetkistä puhumattakaan. Mutta nyt ovat tytöt isänsä kanssa kaupassa, joten ennen kuin ryhdyn suursiivoukseen haluan tallentaa pikaisesti tämän päivän kohokohdan.
Aamu alkoi ikävästi valmiiksi huonolla tuulella: vauva valvoskeli yöllä poikkeuksellisen paljon ja valtavan väsymyksen lisäksi esikoinen kävi pissaamassa sänkyyn aamun alkajaisiksi ja kuopus turautti heti perään oikein rota-turaukset kainaloihin asti. Aamupäivä kului hieman hermot kireällä, vaikka koetin toki omaa ärtyisyyttäni lapsilta peitellä. Ruokaa lämmittäessäni (kiitoksia taas kälylle, ei tarvinnut sitä itse edes valmistaa) ja keittiössä hääräillessäni...
- Äiti
- Niin?
- Sinä olet hyvä äiti.
Itkuhan siinä tirahti. Tuli jotenkin niin oikeaan kohtaan; sillä hetkellä olo oli kaikkea muuta kuin. Mutta itselleni poikkeuksellisesti päätin ottaa vain vastaan sen enempää lisäkysymyksiä esittämättä tai edes stressaamatta siitä, että ei kai tuo kaksivuotias nyt vain yritä reppana äitiään piristää.
Kiitos myös omalle äidilleni, joka on asettanut käsitykseni hyvästä äitiydestä aika korkealle ja joka edelleen tuntuu asettavan meidät lapsensa elämässään aina etusijalle.
Ihanaa loppuviikkoa kaikille!
