Oli siinä se paljon vavisuttanut miehen kahden kuukauden työmatkaputki, asunnon myyntiä, uuden ostoa, muuttoa, leiriä, reissuja, kyläilyjä, synttäreitä. Tänään vietetään pikkuveljen valmistujaisia ja lauantaina olisi taas reissu edessä, sitä ennen pitäisi pakkaamisen lisäksi vielä pakastaa mansikoita, joita ei kuulemma enää ensi viikolla välttämättä saa, ensi viikon jälkeen tuskin ainakaan.
Osa kiireistä on ollut ikävämpää, iso osa taas oikein mukavaa. Olen vain sellainen hitaan elämän ihminen, että väsyn helposti jos tekemistä (sitä ihan tosi kivaakin) on paljon. Uupumus on alkanut jo näkyä, sillä tiistaisen illanvieton jälkeen siskoni totesi miten mukavaa oli nähdä minua niin iloisena ja pirteänä. Kauhealta tuntuu, että siihen vaadittiin vapaa lapsista.
Mutta kai se on vaan niin rentouttavaa ajatella hetki ihan vain itsekkäästi itseään.
Nytpä siis otin lasten päiväuniajan ihan itselleni ja päätin tuhertaa postauksen tiistai-illasta. Vietimme silloin ystävien kanssa perinteeksi muodostunutta tapas-iltaa. Edellisestä (jo lähes legendaarisia piirteitä saaneesta) illasta olikin muuttojen ja syntyneiden lapsien vuoksi päässyt vierähtämään jo kolme vuotta.
Osan tästä porukasta olen tuntenut jo lähes kaksikymmentä vuotta! Sellaiselle ajalle mahtuu monta muistoa. Menneiden tapahtumien kertailu onkin näissä tapaamisissa keskeistä puuhaa. On aina yhtä hauskaa muistella entisiä aikoja, paikkoja ja ihmisiä. Vanhojen tuttujen seurassa huomaa muuttuneensa ja toisaalta taas pysyneensä ihan samanlaisena kuin aina ennenkin.
Mahtava keli, uusi koti ja kaunis maisema, hienot tyypit, hyvää ruokaa, hauskat jutut, naurua, laulua ja pullonpyöritystäkin...
... ihana ilta!
P.S. Onko joku lukenut F. E. Sillanpään Ihmiset suviyössä? Se tuli ensimmäisenä suosituksena Suomalaisen kirjakaupan kirjahakukoneessa ja mietin ehtisikö sen vielä lainata vai jääneekö ensi kesään?
