Rakastuin lauluun Kirkossa jo kauan ennen kuin sitä riparilla Nuoren seurakunnan veisukirjasta tunteella veisailtiin. Olisinkohan kuullut sen ensimmäisen kerran serkkuni esittämänä jossain suvun tapahtumassa? Näitä joulun alla ottamiani kuvia katsellessani laulu alkoi soida taas päässäni. Jos liikutuin siitä teini-iässä, arvata saattaa tunnemyllerryksen määrän nyt kun katselin omia lapsiani nököttämässä kirkon penkissä isänsä vieressä.
Olen viime aikoina pohdiskellut suhdettani kirkkoon. Isovanhempani tekivät elämäntyönsä evankelis-luterilaisen kirkon piirissä, joten vaikka vanhempani eivät lapsuudessani enää kirkkoon kuuluneetkaan, mummon ja papan vaikutus heijastui omaan suhteeseeni selvästi. Myös esimerkiksi kotipaikkani leirikeskuksesta on kesä- ja talvileirien myötä tullut minulle äärettömän rakas paikka. Riparin jälkeen kirkko jäi elämässäni kuitenkin (häitä lukuun ottamatta) melko näkymättömäksi instituutioksi, niin kuin todennäköisesti monella muullakin suomalaisella. Joulukirkkokin hiipui jossain vaiheessa perheemme aattoperinteistä pois.
Omien lasteni myötä kirkosta on kuitenkin tullut taas osa elämää: olemme käyneet neljällä perheleirillä (minä henkilökohtaisesti jo odotan innolla seuraavaa kesän aloittavaa leiriä), osallistuimme miehen kanssa Perheen palikat -kurssille, esikoinen käy seurakunnan kerhossa ja minä kuopuksen kanssa seurakunnan perhekerhossa samaan aikaan. Olemme myös osallistuneet tyttöjen kanssa muutamia kertoja lasten jumalanpalveluksiin.
Minulla on eriäviä mielipiteitä luterilaisen opin kanssa esimerkiksi lapsikasteesta, mutta olen oppinut elämään kirkon kanssa sovussa niistä huolimatta. Viime aikaisten mediassa käytyjen keskustelujen pohjalta näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että koko kansan kirkon ajat ovat ohi. Se taitaa olla vääjäämätöntä. Seurakuntien toiminnassa on varmasti ilmaa ja sitä on ehdottomasti tervettäkin järkeistää, mutta nimenomaan instituutiona uskoisin silti, että kaikesta huolimatta kirkolla voisi edelleen olla paikka suomalaisessa yhteiskunnassa. Liekö kyseessä perinteitä ja muistoja vaaliva luonteeni, mutta tulen olemaan surullinen jos ja kun kirkko katoaa sellaisena kuin olemme oppineet sen tuntemaan.
Tarkoitukseni oli hieman kertailla joulun ajan tapahtumia, mutta näinpä se aihe kuvia katsellessani muuttuikin...
Millainen suhde Sinulla on kirkkoon?
