keskiviikko 15. tammikuuta 2014

On business

Arvoitus 1. Miltä näyttää hotellihuoneessa johon on ahtautunut nelihenkinen perhe?

Arvoitus 2. Löydätkö kuvasta vauvan?

 


Oletteko käyneet katsomassa Ainoat oikeat? Me kävimme äitini kanssa ja tykkäsimme molemmat. Elokuvan alkukohtaus tapahtuu Hakaniemessä ja hämmästyin oikein miten lämmin läikähdys tuli kun tunnistin paikan jo melko tutuksi: olemme yöpyneet useamman kerran Cumulus Hakaniemessä esikoisen kanssa miehen völjyssä työmatkan ajan. Hotellin lähellä on iso leikkipuisto (joka näkyy myös elokuvassa) ja siellä me ollaan jo monet kerrat puistoiltu ja käyty sen jälkeen lounaalla takana olevassa Rossossa. (Sen jälkeen kun tyttö ei enää viihtynyt rattaissa tuo sijainti osoittautui huomattavasti ydinkeskustaa miellyttävämmäksi.) Oikein mukavia päiviä.

Nyt sitten ensimmäistä kertaa kuopuksen syntymän jälkeen tuli ajankohtaiseksi mukana reissaaminen, sillä miehellä on parin päivän reissu vanhaan kotikaupunkiimme Tampereelle. Hyvän ystäväpariskunnan vauvan laskettu aika oli samoihin aikoihin, joten lähtömme sovittiin jo viikkoja sitten vauvan tervehtiminen mielessä. Vauva tulikin maailmaan jo hyvissä ajoin, joten innoissamme läksimme matkaan uutta ystävää tapaamaan.

Matka alkoi eilen illalla esikoisen tanssitunnin jälkeen. Esikoinen on tähän mennessä nukkunut kaikki pitkät ajomatkat, mutta nyt parempien yöunien toivossa annoimme tytölle iPadin käteen. Noin viisitoista minuuttia Tampereen keskustasta esikoinen sanoi, että hänellä on huono olo ja alkoi oksentaa. Siinä hötäkässä kuopuskin heräsi ja alkoi huutaa. Oikea lapsiperheunelma.

Hotellilla saatiin kuitenkin kamppeet melko hyvin puhdistettua, auto pitäisi vielä viedä pesuun, sain vasta huomiselle ajan. Esikoinen piristyi heti automatkan päätyttyä ja kailotti railakkaasti suihkussa, johon oli hauska päästä vaatteet päällä. Yönkin nukkui hyvin, mutta jostain syystä kuopus valvotti, liekö vieras paikka ollut syynä? Kännykästä oli yöllä akku loppunut ja niinpä heräsin 9.33 esikoisen huhuiluun: "Äitiii, herätyyys!" Siitä sitten rynnättiin kauan odotetulle aamiaisella 9.55. Kiltisti antoivat meidän napata vielä syötävää ja jäädä istuskelemaan kymmenen jälkeenkin. 

Eipä siis mennyt ihan suunnitelmien mukaan tämän reissun aloitus, mutta paremmin kuin vielä eilen autossa pelkäsin. Nyt jännityksellä odotellaan oliko kyseessä vain padin aiheuttama matkapahoinvointi vai kenties yhden oksennuksen vatsatauti, joka kohta puhkeaa meillä muillakin...

Aamupalan jälkeen kun lähdimme kaupungille maisema Koskipuistossa oli häikäisevän kaunis: aurinko paistoi ja pakkanen kimalsi lumisissa oksissa. Otin kännykällä kuvan, mutta enpä sitä tähän padille osaa siirtää, osaatte varmaan kuvitella mikäli liikuitte tänään ulkosalla. Tätä on odotettu.

Talvista viikkoa meille kaikille!

torstai 9. tammikuuta 2014

Valoa päin

Kannettavani sammui joululomalla eikä enää käynnisty. Se muutti samalla suunnitelmani koittaa taas päivitellä blogia tiiviimmin... Korjatahan tuo tietysti pitäisi, mutta en ole ehtinyt/jaksanut ja jossain takaraivossa varmaan lymyilee myös pelko siitä ettei sitä ehkä saakaan korjattua. Siellä ovat kaikki kuvat, joita ei, edellisen kerran lupailuista huolimatta, todellakaan ole tallennettu ulkoiselle kovalevylle...


Tampereella kesällä 2011


Ryhdistäytymistäni odotellessa pieni kokeilupäivitys iPadillä. Tällä ei ole niin kiva kirjoitella pidempään, etenkään tätä blogia kun jotenkin tämä ohjelma ei toimi tässä kunnolla, eikä tähän saa (ainakaan minä) ladattua kameran kuvia, mutta kokeillaan nyt kuitenkin.


Toscanan auringon alla keväällä 2012





Ihana joululoma takana, valoa ja kevät edessä! En tiedä onko tämä pimeys vaikuttanut väsymyksen kanssa yhdessä, mutta olen ollut hieman alakuloinen koko syksyn. Se on hämmentänyt etenkin kun kaikki asiat ovat periaatteessa hyvin: saan olla rakkaiden lapsieni kanssa kotona eikä mihinkään pitäisi olla kiire. Jostain syystä sellainen ahdistava stressin tunne on kuitenkin usein vallannut ihan ilman selkeää syytä. Nyt toivon, että apeat ajat väistyvät valon lisääntyessä. Päätin myös ihan konkreettisesti yrittää vaikuttaa omaan jaksamiseeni ottamalla omaa aikaa aina välillä (se on tosiaan päässyt ihan kokonaan unohtumaan) ja lisäämällä liikuntaa edes hiukkasen. Elixian jäsenyys on taas pahasti päässyt unohtumaan pitkäksi aikaa...



Siskoni ja tyttäreni lähirannan maisemissa kesällä 2012


Iloa ja valoa meille kaikille! Uusien kuvien puuttuessa kaivoin muutamia aurinkoisia kuvia vanhan blogin kätköistä.



10-vuotishääpäivämatkalla kesällä 2012


P.S. Eipä muuten olekaan ihan yksinkertaista tuo kuvien lisäily padillä, meinasi jo hermot mennä, mutta tuli nyt mitä tuli, jos ei muuta niin ainakin itselleni hyvä mieli vanhojen kesäkuvien selailusta...