Melkoisesti vie aikaa tämä kahden lapsen äitiys, etenkin kun se minun mieheni reissailee aina aika ajoin. Ei paljon jää omia hetkiä päivään, blogihetkistä puhumattakaan. Mutta nyt ovat tytöt isänsä kanssa kaupassa, joten ennen kuin ryhdyn suursiivoukseen haluan tallentaa pikaisesti tämän päivän kohokohdan.
Aamu alkoi ikävästi valmiiksi huonolla tuulella: vauva valvoskeli yöllä poikkeuksellisen paljon ja valtavan väsymyksen lisäksi esikoinen kävi pissaamassa sänkyyn aamun alkajaisiksi ja kuopus turautti heti perään oikein rota-turaukset kainaloihin asti. Aamupäivä kului hieman hermot kireällä, vaikka koetin toki omaa ärtyisyyttäni lapsilta peitellä. Ruokaa lämmittäessäni (kiitoksia taas kälylle, ei tarvinnut sitä itse edes valmistaa) ja keittiössä hääräillessäni...
- Äiti
- Niin?
- Sinä olet hyvä äiti.
Itkuhan siinä tirahti. Tuli jotenkin niin oikeaan kohtaan; sillä hetkellä olo oli kaikkea muuta kuin. Mutta itselleni poikkeuksellisesti päätin ottaa vain vastaan sen enempää lisäkysymyksiä esittämättä tai edes stressaamatta siitä, että ei kai tuo kaksivuotias nyt vain yritä reppana äitiään piristää.
Kiitos myös omalle äidilleni, joka on asettanut käsitykseni hyvästä äitiydestä aika korkealle ja joka edelleen tuntuu asettavan meidät lapsensa elämässään aina etusijalle.
Ihanaa loppuviikkoa kaikille!
Emppu pienoinen. Lasten ja imeväisten suusta ne totuudet kuuluvat. Oma äiti paras äiti, asiasta ei pääse yli eikä ympäri. Toivon sinulle voimaa tuossa äitiydessäsi, raskasta se välillä on kun äiditkin ovat ihmisiä, jotka tarvitsisivat lepoa ja unta.
VastaaPoistaNiinpä! Jotenkin sitä vain äitinä syyllistyy kaikesta niin helposti ja syyllistää itse itseään. Heti seuraavana päivänä tämän postauksen kirjoitettuani kaveri laittoi fb:ssä seinälleen linkin tähän artikkeliin
VastaaPoistahttp://olotila.yle.fi/perhe/oma-aitiys-vaikeaa-hyvaksya
Kuulosti niin tutulta!
Tällaisen timantti-tekstin täältä löysin ja vasta nyt :) Se siitä "hyvästä äitiydestä". En käy edes lahjakkaan esikoiseni niin tekstillisesti kuin kuvallisestikin upeita luomuksia lukemassa...vaikka täällä on tällainen VOIMAlautaus omalle äidille! Kiitos rakas lapseni nöyräksi ja hiljaiseksi vetävistä sanoistasi. Mitä olisikaan elämäni ilman teitä kolmea ja nyt lisäksi ilman näitä kahta jalosukuista ihmettä, jotka olen elämääni saanut. Olette etusijalla elämässäni - se on totta! Ja melkoisen itsekkäistä syistä: ilman teitä ei ole elämää! Upeaa Emilia, että kaikesta kiireestä ja hässäkästä ja väsymyksestä huolimatta jaksat tätä blogia pitää. Älä luovuta, vaikka äitisikin unohtaa tänne välillä kurkistella. Nämä tulevat olemaan uskomattoman arvokasta pääomaa joskus omille tyttärillesikin. Love you so much !!!
VastaaPoista