Rakkaita paikkoja

Kotiäidin elämässä parasta ovat (lasten päivittäisten hymyjen ja oivalluksien lisäksi) perjantaisen aamupäivän kaltaiset hetket kun saa kaikessa rauhassa työnnellä nukkuvaa vauvaa vaunuissa upean väriloisteen keskellä kaupungin laitamilla auringon paisteessa kohta kolmevuotiaan esikoisen pilpatusta kuunnellen. Suuntasimme kulkumme idyllisen puutaloalueen läpi kohti uimahallia, josta kävimme hakemassa rannekkeet eilen aamulla alkaneeseen perheuintiin (tai no vauvauinnin sisarusryhmään). Uimahallilta jatkoimme kirjastolle ohittaen ensin Norssin, jossa on tullut vietettyä lukuisia tunteja ensin opiskelijana harjoittelemassa ja myöhemmin sijaisena työskennellen.

Heti Norssin vieressä avautuu maailmani rakkaimpiin paikkoihin lukeutuva kampus. Sen metsäisiä polkuja olen käveleskellyt, sen kiemurtelevien puistoteiden penkeillä olen istuskellut jo vuosia ennen kuin sain sen keskuksen opinahjokseni. Sen naapurissa olen asunut useaan otteeseen, pisimmillään kolmisen vuotta, sen rakennusten katoilla olen loikoillut lueskelemassa ja kevään ensimmäisiä auringonsäteitä vastaanottamassa.

Olin rakastunut siihen jo ennen kuin siellä opiskelin, joten oli kai selvää, että sinne lopulta päädyin monien mutkien kautta oleilemaan joksikin aikaa myös ihan joka/kokopäiväisestikin. Nyt ovat tuttuja omasta kokemuksesta Alvar Aallon ahtaat vessat ja ei niin kovin käytännönläheiset luentosalitkin. Kaikessa koleudessaan ja hankaluudessaan niissäkin on ehdottomasti sitä omaa tunnelmaansa.

Olen opiskellut kolmessa yliopistossa ja vaikka tämä viimeisin oli oman koulutusohjelmani osalta melkeinpä pettymys opintojen ja niiden vaatimustason osalta, on se silti ehdottomasti se rakkain ja omin koulu, johon vieläkin välillä aina haikailen ja jonka ruokaloissa on tullut muutamia kertoja ihan vain nostalgian (ja okei, hieman myös kurnivan nälän) vuoksi vierailtua valmistumisen jälkeenkin.

Mitkä ovat Sinun rakkaita paikkojasi, joissa vieraillessa tuntee melkein kylmiä väreitä jälleen näkemisen riemusta?

Ihanaa aurinkoista ja värien kyllästämää syksyä kaikille!

P.S. Kuvissa pilkottavista rakennuksista ei juurikaan näy niitä Aallon suunnittelemia (tietystä tunnelmastaan huolimatta ne eivät ainakaan minun silmääni niin kovin viehätä), vaan enemmän niitä vanhempia, opettajaseminaarin aikaisia, sen ihan kaikista ensimmäisen suomenkielisen...