torstai 11. huhtikuuta 2013

Fyysinen koskemattomuus - opettajan ja oppilaan oikeuksista

Otanpa kantaa päivän puheenaiheeseen minäkin. Ensimmäisenä täytyy todeta, että olen iloinen Alppilan tapauksen herättämästä kohusta, koska sen seurauksena opettajien työolosuhteisiin ja mahdollisuuksiin vaikuttaa työtään haittaavaan häiriökäyttäytymiseen on kiinnitetty huomiota. Monien muiden ohella muun muassa Anna Perho kirjoittaa aiheesta osuvasti blogitekstissään Työkaverini, läski sika. Oppilaan vertaaminen työkaveriin ei kuitenkaan ole mielestäni havainnollistavuudestaan huolimatta ihan paras esimerkki, sillä oppilaan ja opettajan suhteessa on paljon muutakin sellaista, jota työkaverit eivät tekisi toisilleen: työkaveri tuskin sitoisi toisen luistimia tai kengännauhoja, työkaveri ei soittelisi toisen vanhemmille huolestuessaan enkä usko, että työkaveri ojentaisi toista tämän pukeutumisesta työpaikkaruokalassa.
Mutta hyvällä asialla ollaan kuitenkin!

Sitten on tämä itse tapaus, josta koko kohu lähti liikkeelle. Kaikki se hyvä, jota aiheesta on kummunnut ei poista sitä, että minun mielestäni (tulkinta- ja arvailuleikkiähän tämä meidän kaikkien ulkopuolisten osalta on) opettaja toimii videolla väärin, ei vain hieman yliregoi, vaan menettää malttinsa ja käyttää fyysistä (yli)voimaa itseään pienempää lasta kohtaan. Oppilas provosoi ja opettaja provosoituu.

Itse tajusin täysin lapsen oikeuden fyysiseen koskemattomuuteen vasta opinnoissani katsoessani aiheesta videolta Jari Sinkkosen haastattelua. Olen saanut lapsena tukkapöllyä ja muistaakseni muutaman luunapinkin ja ajattelin aiemmin, niin kuin varmasti moni oman ja vanhempien ikäluokkien edustajista, että "ihan hyvähän se minustakin tuli, onko se muka nyt niin vaarallista?" Mutta kyllä se on! Minkälaisen viestin minä aikuisena annan lapselle jos menetän malttini ja kuritan? Onko lapsellakin oikeus rangaista toveria joka tekee väärin? Emmehän me aikuisetkaan kurita fyysisesti toisiamme, vaikka kuinka kokisimme vääryyttä. Ja kuka sen päättää milloin Vääryys tapahtuu? Lapsen tulisi oppia, että kukaan ei saa koskea minuun ilman minun lupaani, sitä on fyysinen koskemattomuus.

Kaksivuotiaani on alkanut uhmaiän myötä nipistellä ja repiä hiuksista. Voin tunnustaa, että joskus väsyneenä päässä on vilahtanut ajatus, että nyt jos nipistän takaisin niin johan oppii miltä se tuntuu. Mutta olenko minä silloin yhtään kypsempi kuin kaksivuotias? Miten voi opettaa, että joku asia on väärin tekemällä juuri niin?  
Tee niin kuin minä sanon, äläkä niin kuin minä teen?

Tässä törmätään sitten siihen kouluissa yleistyvään häiriökäyttäytymiseen. Mitä kun kyse ei olekaan enää kaksivuotiaista nassikoista vaan isoista pojanköriläistä? Vaikea kysymys, mutta se 15-vuotias miehenalku on kuitenkin vielä ulkonäöstään ja julmista sanoistaan huolimatta lapsi myös. Käsittääkseni opettaja saa rikkoa oppilaan fyysistä koskemattomuutta ainoastaan kun opettajan oma tai muiden oppilaiden fyysinen koskemattomuus on uhattuna. Kaikki muut tilanteet tulisi voida selvittää jotenkin muuten. Koulun pitäisikin saada vapaammin kehittää keinoja, joilla hallita enenevässä määrin ongelmaista oppilasainestaan. Erilaisten rangaistusten kuten jälki-istuntojen ja mahdollisesti työrangaistusten tulisi olla vapaammin koulujen käytössä. Samoin repun tarkistamisen ja tunnilla häiritsevien esineiden takavarikoimisen pitäisi kuulua opettajan oikeuksiin.
 
Iltasanomien nettisivuilla todetaan, että Antti Korhonen "koki tilanteen uhkaavana itsensä ja muiden ruokalassa olleiden puolesta ja pelkäsi tilanteen riistäytyvän mellakaksi." Oliko opettajan oma tai muiden oppilaiden fyysinen koskemattomuus todella vaarassa? Mielestäni tilanne videolla ei näytä uhkaavalta, vaikka äärimmäisen loukkaavalta kylläkin.

Yksi epäkohta Korhosen käytöksessä on myös: opettajan työtä tulisi pystyä tekemään myös pienten ja heiverröisten naisten. Tuohon videolla näkyvään tuuppimiseen tuskin nainen pystyisi, ainakaan samoilla tuloksilla. Miten siis voi olla, että Antti Korhonen isona miehenä koki, että hänen täytyy tehdä jotain sellaista, johon puolet opettajakunnasta ei edes fyysisesti kykene? Eikö tosiaan ollut muita vaihtoehtoja? Mitä pieni naisihminen olisi hänen tilanteessaan tehnyt?

Voi olla, että Korhosen erottaminen oli liian jyrkkä rangaistus, mutta mielestäni on jopa vaarallista miten siitä nousseen kohun myötä hänen tekonsa ohitetaan vähintään olankohautuksella hienoisena ylireagointina. Tästä näkökulmasta ei voi välttyä ajattelemasta, että teko koetaan jopa jollain asteella oikeutettuna: "ei se nyt niin paha juttu ollut".

Mutta fyysinen koskemattomuus joko on tai ei ole. On paljon helpompaa noudattaa linjaa ei koskaan kuin melkein koskaan tai yleensä. Rajoista tulee epäselviä jos sallimme yksittäisen ihmisen toimia tuomarina ja arvioida omaa voimankäyttöään. Mitä jos Korhonen olisi tuuppinut samalla tavalla julkisella paikalla vaikka räkyttävää vaimoaan tai omaa lastaan? Mitkä olisivat olleet seuraukset vai olisiko niitä ollut?

P.S. Kokonaan toisen jutun kokoinen aihe olisi keskustelu siitä tapahtumaketjun käynnistäneestä hupusta päässä. Välillä tuntuu, että ei meillä Suomen kouluissa asiat taida sittenkään olla niin kovin huonosti kun usein kynnyskysymykseksi tuntuvat nousevan juuri nämä huput päässä ja vastaavat. Voi hyvänen aika sanon minä. Minulla on kai huono yleissivistys kun en edes tajunnut, että huppu päässä on huonoa käytöstä. Yle-uutisissa todettiin juuri miten "osa oppilaista hiihtää Aspenissa, osa ei saa kotona ruokaa." Ongelmat ovat nykynuorilla varmasti moninaisia. Eikö koulu tältä pohjalta voisi ottaa asenteen "hei, tosi kiva kun tulit kouluun" sen hupusta päässä nipottamisen sijaan?

9 kommenttia:

  1. Miltä osoitteelta sen videon voisi katsella? Tuosta jutusta on lukenut ja kuullut yhtä sun toista, mutta en tiennytkään, että se oli videoitu. Voisi sen nähtyään miettiä myös omaa mielipidettään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä vielä videon lisäksi tänään tilanteesta julkaistu "Opetusviraston selvitys sanasta sanaan".

      http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288557314929.html

      Minkäslaisia ajatuksia herää? Kiinnostaa kuulla alan ammattilaisen mielipide :)

      Poista
    2. Ei minusta tuo video kerro muuta kuin riidan loppuhuipentuman, aikalailla rajustihan se oppilas portaikkoon työnnetään, mutta siitä huolimatta olen sitä mieltä, ettei kyseiselle opelle kuulu välittömät potkut. Kyllä tuo juttu olisi pitänyt selvittää jotenkin toisella tavalla. Saattaapi olla lisää asioita taustalla, josta emme tiedä mitään.
      Ihan hyvä, että juttu nyt selvitetään perin pohjin. Toivottavasti se poikii jotain positiivista koko koulumaailmaan; sen sääntöihin sekä oppilaiden, että opettajien suhteen. Kova on paikka tuolle Korhoselle. En todellakaan haluaisi olla hänen housuissaan.

      Poista
  2. http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288554930056.html

    Siinäpä linkki videoon.

    VastaaPoista
  3. Vastaus osa 1

    Fyysisen väkivallan pesiytyminen kouluun ei tee henkistä väkivaltaa merkityksettömäksi

    Avaan oven ja totean, olkaa hyvä tasa-arvon nimissä. Joku ihmettelee, joku hymyilee, moni suuttuu. Suomen laki sanoo, älä kävele punaisia päin. Älä kävele, vaikka kello olisi 4 aamuyöllä ja koko kaupungissa ei ole ainuttakaan kulkuneuvoa liikkeellä. Ranskalainenkin laki kieltää punaisia päin kävelemisen, mutta ranskalainen käytäntö sallii järjen käyttämisen. Suomalainen ei kävele ja odottaa kiltisti, että valot vaihtuvat vihreiksi. Tässä vaiheessa ranskalainen nauraa kysyen, mitä sinä oikein teet? Ranskalainen poliisikin ylittää kadun keskellä päivää punaisia päin, jos kulkuneuvoja ei ole mailla eikä halmeilla.

    Oma esimerkkimme, varsinkin omille lapsillemme, on tärkeää, paljon tärkeämpää kuin sanat. Kirjoittaja on tässä varmasti oikeassa. Kirjoittaja pohtii fyysistä koskemattomuutta. Näin, että kirjoittaja ei ole ranskalainen, näin, että avaan juuri oven kirjoittajalle ja totean, olkaa hyvä, tasa-arvon nimissä. Koetan ymmärtää ja sisäistää, mitä kirjoittaja haluaa sanoa, mutten saa kiinni ajatuksesta. Jotta käsittäisin, minun pitäisi ymmärtää. Nyt en sitä tee.

    Kirjoittaja korostaa fyysistä koskemattomuutta, ainoana koskemattomuutena korostaen opettajan rikkoneen opettajan eettisiä sääntöjä. Itse näen, että väkivalta koulussa ja yleensä yhteiskunnassa on noussut niin merkittävään asemaan, ettei asiasta voi vaieta. Olen täysin samaa mieltä, että opettajan ja oppilaan toimien julkinen pohdinta, vääntäminen, on arvokeskustelua, mutta itse objektien, molempien, kannalta kohtuuttoman rajua. Asia kokonaisuutena olisi pitänyt pystyä hoitamaan ”rauhanomaisesti.

    Olen vakuuttunut, etteivät opettajat ja näin myös opetusvirasto pysty kohtaamaan asiaa objektiivisesti. Virasto on esteellinen asiassa, mistä on jo julkisesti kymmeniä kertoja lausunut, myös mediaan, myös TV:n eri kanavilla.

    Lähestyn asiaa oman kokemuksen kautta. Poikani oli saanut juuri uuden 18-vaihteisen polkupyörän. Uusi pyörä oli tärkeä ja siksi yöksi poikani lukitsi pyörän omalle terassillemme. Asuimme omakotitalossa kaupungin keskustan ulkopuolella. Mutta niin siinä vain kävi, että upouusi polkupyörä hävisi eräänä yönä siitä terassilta, vaikka pyörä oli ketjuin lukittu. Ei siinä päivittely auttanut. Menin tekemään rikosilmoitusta poliisilaitokselle. Poliisi kirjasi rikoksen tiedot ja pääsin kysymään, onko näitä polkupyörävarkauksia tapahtunut paljonkin? Onhan niitä. Poliisi laskee, että tämä rikosilmoitus on jo 12. tänään. En ole uskoa korviani. Samaan aikaan viereinen ovi aukeaa. Poliisiaseman takaosasta tulee nainen murrosikäisen pojan kanssa. Nainen sanoo pojalle: Ethän sinä enää näin tee! Poika vakuuttaa, en, en ikinä!

    Silmäni pyöristyvät. Poliisi toteaa minulle, että kuulit kyllä oikein. Me saatamme jahdata useamman tunnin polkupyörävarkaita ja saatuamme kiinni sosiaaliviranomainen tulee laitokselle hakemaan poikaa ja toteaa, ethän enää koskaan näin tee!!!

    Kysymys kuuluu, toimiko sosiaaliviranomainen oikein, oliko ohjeistus kohdallaan, tapahtuiko oikeus ja kohtuus? Jos teemme väärin, rikomme lakia, loukkaamme huutamalla toista vaikkapa läskiksi, niin voimme tietysti kutsua paikalle kuraattorin tai opon, joka voi todeta, että pikku-Kalle, et saa puhua rumia, se voi loukata, ethän enää noin sano?

    Jatkuu Vastaus 2:ssa

    VastaaPoista
  4. Vastaus 2 eli jatkuu

    Kirjoittaja puhuu vanhemman esimerkin tärkeydestä. Kirjoittaja unohtaa, että nuoren esimerkki on huomattavasti vaikuttavampi muiden nuorten keskuudessa. Olen katsonut kerran videon TV:n a-studiosta, katsonut videon jälkeen keskustelun, missä oli mukana itse opettaja, oli nuorisovaltuuston puheenjohtajana toisessa koulussa toiminut nuori nainen ja Hgin opetusviraston opetuspäällikkönä toimiva nainen.

    Tuossa keskustelussa opettaja kertoi, mitä koki tapahtuneen. Nuorisovaltuuston puheenjohtajan kannanotto oli merkittävä, puhuihan hän koululaisten edustajana asiassa. Näin asianomistajana nuori nainen oli hyvin huolissaan koulun tämän hetken toimintaympäristöstä. Opettaja ei enää voi olla opettaja, vaan poliisi, joka koettaa pitää edes jollain lailla tunnin hallinnassa, kun monet terrorisoivat tunnin kulkua. Nuori nainen ymmärsi tapauksen opettajaa ja piti opettajan kohtelua kohtuuttomana ja perusteettomasti syyllistävänä. Suoritetut toimenpiteet eivät olleet ottaneet huomioon koulun varsin häiriköivää toimintaympäristöä, eikä sitäkään, että opettaja oli koettanut herätellä asiassa esimiehiään jo aikaisemmin.

    Koin katsottuani ja kuultuani videonauhan, että näin ei pitäisi tapahtua. Koin, että tilanne oli aivan mahdoton ja näytti siltä, että tilanne oli etukäteen järjestetty eli kamerakin oli valmiina kuvaamaan.

    Fyysinen väkivalta on kitkettävä koulusta. Näin se on. Tällöin opettaja ei aina selviä asiasta vain päätä silittämällä ja toteamalla, ethän enää käy kiinni Pekkaan. Tämä on vakava asia ja se on kitkettävä koulusta. Tämä tarkoittaa mm. TV:n ilta-9:n jälkeisten ohjelmien uudelleen arviointia. Ei voine ole kasvatuksellisesti oikein, että iltauutisten jälkeen kaikilla neljällä pääkanavalla tulee vain väkivaltaviihdettä päivästä toiseen. Oletteko muuten katsoneet? Se on sitä esikuvamainontaa, mikä osaltaan synnyttää koulussa väkivaltakäyttäytymistä.

    Tietysti voisi sanoa, että jos pojallani ei olisi ollut uutta polkupyörää, niin pyörää ei olisi varastettu ja näin rikosta ei olisi tapahtunut. Tämä on oleellista. Emme voi rajata väkivaltaa vain fyysiseen koskemiseen. Paljon tuhoisampaa usein on henkinen väkivalta, mistä aiheemme oppilas antoi varsin selkeän esimerkin.

    En ole opettaja, mutta ymmärrän, miten vaikeassa tilanteessa opettaja oli. Hän joutui vihapuheen kohteeksi ja oppilaskin voi todella loukata. Tämä ei anna opettajalle oikeutusta käyttää fyysistä väkivaltaa, mitä en sitten millään videossa nähnyt tapahtuvan. Katsotaanpa joka päivä TV:stä silmiemme eteen tulevien idoliemme otteita kaukalossa. Voin vakuuttaa, ettei teidän tarvitse odottaa edes kahta minuuttia, niin pääsette huutamaan, että tuo fyysinen taklaus oli väkivaltaa. Ei siinä auta selittelyt, että sehän kuuluu pelin henkeen.

    Opettajan on pystyttävä olemaan vaikeissakin tilanteissa aikuinen. Mutta emme voi unohtaa, ettei opettaja oli mikään kone, opettajakin on ihminen, on myös tuskaa tunteva ihminen.

    Jos oppilas ei olisi huutanut opettajalle läski-ilkeyksiä, niin tätä episodia ei olisi syntynyt. Oliko muna ennen kanaa vai olisi sitten niin, että ensin tuli väkivalta ja vasta sen jälkeen ilkeä sana?

    Tilanne on sellainen, että näin ei saa tapahtua. Meidän on mietittävä, mitä oppilaat tekevät koulussa, mikä on heidän päämääränsä. Tällöin voimme miettiä, miksi opettajat ovat koulussa. Ei todellakaan ole minkään opsin mukaista, että opettaja joutuu käyttämään suurimman henkisen panoksensa henkisen väkivallan, sitähän tunnilla suurimmaksi osaksi metakointi on, kitkemiseen.

    Keskustelu on paikallaan, mutta lokerointi, minä olen open puolella, minä oppilaan puolella, ei johda mihinkään.

    Ilari K.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Halusin herättää kysymyksen onko fyysisen koskemattomuuden rajat joissain tapauksissa oikeus ylittää (etenkään aikuisen tai vielä enemmän kasvatusalan ammattilaisen)? On jo todettu, että silloin kun tilanne on uhkaava, mutta sitähän se ei videolla ole.

      Kun lapsi tekee toiselle väärin (esim. tönii) niin yleisin puolustus päiväkodista lähtien on varmasti "no kun toi toinen teki ensin".

      Mutta mistä lähtien toisen tekemä väärä on oikeuttanut tekemään väärin???

      En vähättele pojan julmia sanoja enkä ole varma oliko opettajan rangaistus liian tiukka, mutta tekstistäsi välittyy ajatus, että pahaan voi vastata pahalla. "Jos oppilas ei olisi huutanut opettajalle läski-ilkeyksiä, niin tätä episodia ei olisi syntynyt." Äärimmillään ajateltunahan kouluampumistapauksetkin ovat yleensä myös koulukiusaamisen seurausta...

      "Opettaja ei aina selviä asiasta vain päätä silittämällä ja toteamalla, ethän enää käy kiinni Pekkaan." Pitäisikö tässä Alppilan tapauksessa opettajan itsensä selvitä päähän silittelyllä ja todeta, että ethän enää töni oppilaita?

      Poista
    2. Tässä vielä pari linkkiä:

      http://yle.fi/uutiset/opetusviraston_linjanjohtaja_tilanne_ruokalassa_ei_vaatinut_voimankayttoa/6569843

      Erityisesti tämä on hyvä, aika lailla näillä linjoilla minäkin koko ajan olen ollut:

      http://yle.fi/uutiset/mlln_paasihteeri_opettajan_toiminta_ruokalassa_vakivaltaista/6581390

      Poista
  5. Onneksi en tee enää opettajan sijaiskeikkoja, vaan olen saanut inhimillisemmän ammatin, jossa tehdään töitä täyspäisten aikuisten kanssa. Omalla sijaisuralla minulla oli periaate, että koskaan ikinä milloinkaan ei ollut tilannetta, jossa koskisin oppilaisiin millään tavalla. Jos olisi tullut vaikkapa ensiaputilanne tms., niin soitto 112:een ja asiantuntijat sieltä paikalle. Samoin kaikki koepaperit yms. jaettiin aina pöydälle ja oppilas sai ottaa siitä. Ikinä en antanut suoraan käteen mitään ja tästä asiasta pidi tarkan huolen.

    VastaaPoista