Fyysinen koskemattomuus - opettajan ja oppilaan oikeuksista

Otanpa kantaa päivän puheenaiheeseen minäkin. Ensimmäisenä täytyy todeta, että olen iloinen Alppilan tapauksen herättämästä kohusta, koska sen seurauksena opettajien työolosuhteisiin ja mahdollisuuksiin vaikuttaa työtään haittaavaan häiriökäyttäytymiseen on kiinnitetty huomiota. Monien muiden ohella muun muassa Anna Perho kirjoittaa aiheesta osuvasti blogitekstissään Työkaverini, läski sika. Oppilaan vertaaminen työkaveriin ei kuitenkaan ole mielestäni havainnollistavuudestaan huolimatta ihan paras esimerkki, sillä oppilaan ja opettajan suhteessa on paljon muutakin sellaista, jota työkaverit eivät tekisi toisilleen: työkaveri tuskin sitoisi toisen luistimia tai kengännauhoja, työkaveri ei soittelisi toisen vanhemmille huolestuessaan enkä usko, että työkaveri ojentaisi toista tämän pukeutumisesta työpaikkaruokalassa.
Mutta hyvällä asialla ollaan kuitenkin!

Sitten on tämä itse tapaus, josta koko kohu lähti liikkeelle. Kaikki se hyvä, jota aiheesta on kummunnut ei poista sitä, että minun mielestäni (tulkinta- ja arvailuleikkiähän tämä meidän kaikkien ulkopuolisten osalta on) opettaja toimii videolla väärin, ei vain hieman yliregoi, vaan menettää malttinsa ja käyttää fyysistä (yli)voimaa itseään pienempää lasta kohtaan. Oppilas provosoi ja opettaja provosoituu.

Itse tajusin täysin lapsen oikeuden fyysiseen koskemattomuuteen vasta opinnoissani katsoessani aiheesta videolta Jari Sinkkosen haastattelua. Olen saanut lapsena tukkapöllyä ja muistaakseni muutaman luunapinkin ja ajattelin aiemmin, niin kuin varmasti moni oman ja vanhempien ikäluokkien edustajista, että "ihan hyvähän se minustakin tuli, onko se muka nyt niin vaarallista?" Mutta kyllä se on! Minkälaisen viestin minä aikuisena annan lapselle jos menetän malttini ja kuritan? Onko lapsellakin oikeus rangaista toveria joka tekee väärin? Emmehän me aikuisetkaan kurita fyysisesti toisiamme, vaikka kuinka kokisimme vääryyttä. Ja kuka sen päättää milloin Vääryys tapahtuu? Lapsen tulisi oppia, että kukaan ei saa koskea minuun ilman minun lupaani, sitä on fyysinen koskemattomuus.

Kaksivuotiaani on alkanut uhmaiän myötä nipistellä ja repiä hiuksista. Voin tunnustaa, että joskus väsyneenä päässä on vilahtanut ajatus, että nyt jos nipistän takaisin niin johan oppii miltä se tuntuu. Mutta olenko minä silloin yhtään kypsempi kuin kaksivuotias? Miten voi opettaa, että joku asia on väärin tekemällä juuri niin?  
Tee niin kuin minä sanon, äläkä niin kuin minä teen?

Tässä törmätään sitten siihen kouluissa yleistyvään häiriökäyttäytymiseen. Mitä kun kyse ei olekaan enää kaksivuotiaista nassikoista vaan isoista pojanköriläistä? Vaikea kysymys, mutta se 15-vuotias miehenalku on kuitenkin vielä ulkonäöstään ja julmista sanoistaan huolimatta lapsi myös. Käsittääkseni opettaja saa rikkoa oppilaan fyysistä koskemattomuutta ainoastaan kun opettajan oma tai muiden oppilaiden fyysinen koskemattomuus on uhattuna. Kaikki muut tilanteet tulisi voida selvittää jotenkin muuten. Koulun pitäisikin saada vapaammin kehittää keinoja, joilla hallita enenevässä määrin ongelmaista oppilasainestaan. Erilaisten rangaistusten kuten jälki-istuntojen ja mahdollisesti työrangaistusten tulisi olla vapaammin koulujen käytössä. Samoin repun tarkistamisen ja tunnilla häiritsevien esineiden takavarikoimisen pitäisi kuulua opettajan oikeuksiin.
 
Iltasanomien nettisivuilla todetaan, että Antti Korhonen "koki tilanteen uhkaavana itsensä ja muiden ruokalassa olleiden puolesta ja pelkäsi tilanteen riistäytyvän mellakaksi." Oliko opettajan oma tai muiden oppilaiden fyysinen koskemattomuus todella vaarassa? Mielestäni tilanne videolla ei näytä uhkaavalta, vaikka äärimmäisen loukkaavalta kylläkin.

Yksi epäkohta Korhosen käytöksessä on myös: opettajan työtä tulisi pystyä tekemään myös pienten ja heiverröisten naisten. Tuohon videolla näkyvään tuuppimiseen tuskin nainen pystyisi, ainakaan samoilla tuloksilla. Miten siis voi olla, että Antti Korhonen isona miehenä koki, että hänen täytyy tehdä jotain sellaista, johon puolet opettajakunnasta ei edes fyysisesti kykene? Eikö tosiaan ollut muita vaihtoehtoja? Mitä pieni naisihminen olisi hänen tilanteessaan tehnyt?

Voi olla, että Korhosen erottaminen oli liian jyrkkä rangaistus, mutta mielestäni on jopa vaarallista miten siitä nousseen kohun myötä hänen tekonsa ohitetaan vähintään olankohautuksella hienoisena ylireagointina. Tästä näkökulmasta ei voi välttyä ajattelemasta, että teko koetaan jopa jollain asteella oikeutettuna: "ei se nyt niin paha juttu ollut".

Mutta fyysinen koskemattomuus joko on tai ei ole. On paljon helpompaa noudattaa linjaa ei koskaan kuin melkein koskaan tai yleensä. Rajoista tulee epäselviä jos sallimme yksittäisen ihmisen toimia tuomarina ja arvioida omaa voimankäyttöään. Mitä jos Korhonen olisi tuuppinut samalla tavalla julkisella paikalla vaikka räkyttävää vaimoaan tai omaa lastaan? Mitkä olisivat olleet seuraukset vai olisiko niitä ollut?

P.S. Kokonaan toisen jutun kokoinen aihe olisi keskustelu siitä tapahtumaketjun käynnistäneestä hupusta päässä. Välillä tuntuu, että ei meillä Suomen kouluissa asiat taida sittenkään olla niin kovin huonosti kun usein kynnyskysymykseksi tuntuvat nousevan juuri nämä huput päässä ja vastaavat. Voi hyvänen aika sanon minä. Minulla on kai huono yleissivistys kun en edes tajunnut, että huppu päässä on huonoa käytöstä. Yle-uutisissa todettiin juuri miten "osa oppilaista hiihtää Aspenissa, osa ei saa kotona ruokaa." Ongelmat ovat nykynuorilla varmasti moninaisia. Eikö koulu tältä pohjalta voisi ottaa asenteen "hei, tosi kiva kun tulit kouluun" sen hupusta päässä nipottamisen sijaan?