Työnohjausta

Minkä työn tuntemuksia?

Ilo, riemu, syyllisyys, pelko, innostus, väsymys, ylpeys, turhautuminen, raivo, rakkaus...

Monessa työssä tulee läpi käytyä edellä mainituista tunnetiloista ainakin osa, olen itsekin jo lyhyen työurani aikana tuntenut työpäivän aikana listasta monia. Mutta kaikki?
Ja vielä päällekkäin, limittäin ja lomittain?

Ja sitten se ei edes oikeastaan ole työtä...

Kotiäti.

Eihän se ole varsinaisesti mikään ammatti. Ei siihen ole koulutusta, tutkinnosta puhumattakaan. Ei voi olla valeäitiä. Eihän?

Meidät vain heitetään tehtäväämme ja toivotaan parasta. Ja sitten me selitämme itsellemme, että teemme aivan sataprosenttisesti parhaamme ja sen pitäisi riittää työssä kuin työssä, vaikka takaraivossa jyskyttää koko ajan tietoisuus siitä, että kyseessä on sinulle rakkaimman ihmisen ainoa elämä, ainutkertainen lapsuus ja sinulla on sen kulussa enemmän kuin merkittävä rooli. Kaikki mitä teet tai et tee jää jollakin tavalla vaikuttamaan tämän lapsen elämään. Näitä miettiessä polvet tutisevat ja riittämättömyyden tunne on käsinkosketeltava.

Toisaalta kaikki epävarmuus pyyhkiytyy pois niissä hetkissä kun unohdat kaiken mitä pitäisi, pitäisi, pitäisi tehdä ja keskityt vain siihen kun lapsesi elää lapsuuttaan kaikkine riemuineen ja oivalluksineen ja väliin osoittaa, että kaikista kiukkupuuskistaan huolimatta olet hänelle se tärkein ihminen maailmassa.

Näistä tunnemyllerryksistä olisi mukavaa jutella jonkun kanssa, vaikka kollegan, mutta kotiäiti onkin työssään yksin. Moni on löytänyt lähipuistoista päivittäistä seuraa muista äideistä ja voin tunnustaa, että ihan pikkiriikkisen kadehdin niitä, jotka ovat.

Mutta nytpä ilmoittauduin MLL:n kautta "Kotiäitien voimavararyhmään", joka on ikään kuin työnohjausta kotiäideille. Ohjaajamme on ollut itse pitkään kotiäitinä ja opiskelee nyt työnohjaajaksi. Kaksi kertaa olemme jo kokoontuneet ja olen tykännyt! Erilaisia ihmisiä olemme, mutta äitiys yhdistää. Ja vaikka äiteinäkin olemme yksilöitä, on tiettyjä juttuja jotka vain tuntuvat samalta äitiydessä kuin äitiydessä. On ollut helpottavaa päästä jakamaan omia kokemuksia ja tuntemuksia ja avartaa kuunnella muiden.

P.S. Luin jostain, että näillä raskausviikoilla unet voimistuvat ja raskaana oleva alkaa usein nähdä unia vauvoista. Minun uneni ovat tosiaan voimistuneet, mutta en näe unta vauvoista vaan (mitä ihmettä??) työstä! On ihan järkyttäviä unia, joissa epäonnistun toivottomasti ja yritän epätoivoisesti räpiköidä kaoottisista tilanteista eteenpäin, mutta sitten on myös unia, joissa todella onnistun työssäni ja herään aamulla tyytyväisenä ajatellen, että pärjäsinpä hyvin.
Mistä ihmeestä nämä työunet oikein kumpuavat?