Fifty Shades of Grey -aikuisten Twilight?

Heti alkuun on tunnustettava, että kyllä, olen lukenut Twilight -sarjan ja vielä melkoisella vauhdilla (kolme ensimmäistä kaksiviikkoisen Thaimaan reissun (2010) aikana, ihan hyvä vauhti kun lukemisen lisäksi tein reissussa kuitenkin muutakin, muun muassa tuon meidän esikoisen, heh heh...). Kotiin palattuani ryntäsin heti kirjastoon lainaamaan vielä sarjan neljännen ja viimeisen osan.

Pari kuukautta sitten luin Fifty Shades of Greyn. Huomasin jo syyskuussa (taaskin) lentokentällä reissukirjaa metsästäessäni, että Fifty Shades -sarja keikkui pokkarihyllyjen luetuimpien kärkipaikoilla. Vilkaisin takakantta, koska en ollut kuullut kirjasta aiemmin mitään, mutta sen niukka kuvaus nuoren Anastasia Steelen intohimoisesta suhteesta sisäisten demoniensa riivaamaan menestyneeseen Christian Greyhin ei saanut minua vielä kiinnostumaan tarpeeksi. Pari kuukautta myöhemmin, ollessani jälleen pokkariostoksilla, kirja oli edelleen ykkösenä. Tällä kertaa pelkkä kirjan suosio riitti herättämään mielenkiintoni, joten nappasin sen mukaani.

Kirjan alusta lähtien huomasin häiritsevän paljon yhtäläisyyksiä Twilight -sarjan kanssa. Etenkin päähenkilöissä oli jopa hämmästyttävän paljon samaa. Olen jo todennäköisesti unohtanut osan, mutta listaanpa tähän muistamiani.

Anastasia - Isabella
- kertojia
- Anastasiaa kutsutaan Anaksi, Isabellaa Bellaksi, molemmat tekevät lempinimestään ison numeron
- huono koordinaatiokyky, ovat jopa kömpelöitä -> herättävät miespäähenkilössään suojeluvaistoa
- hieman totisia ja sisäänpäinkääntyneitä, kuvataan tosi tavallisina tyttöinä (vaikka heidän miespäähenkilönsä tietysti näkevät heissä jotain todella erityistä)
- boheemi ja vähän holtiton äiti, joka asuu jossain kaukana uuden miehen kanssa -> molemmilla tytöillä hieman huolehtivainen suhtautuminen häilyvään äitiin, jota kovasti rakastavat
- puhuvat unissaan ja miespäähenkilö tietysti kuuntelee ihastuneena

Christian - Edward
- aivan uskomattoman, jopa jumalaisen, hyvännäköisiä -> kiinnittävät joka naisen huomion
- huomattavan varakkaita
- soittavat pianoa loistavasti
- Christian osaa lukea ihmisiä, Edward ihmisten ajatuksia (kirjaimellisesti), kumpikaan ei kuitenkaan osaa lukea naispäähenkilöään, joka tuntuu olevan yksi kiinnostusta herättävistä tekijöistä
- melko kontrolloivia, selitetään kirjoissa ainakin osittain huolenpitona
- kokevat, etteivät synkistä salaisuuksistaan johtuen ansaitse naispäähenkilöään, varoittelevat itseasiassa alussa itsestään ja yrittävät kovasti pysyä naispäähenkilöstä erossa, mutta eivät lopulta maagisen vetovoiman vuoksi pysty
- adoptoituja

Mikä sitten tekee Fifty Shades of Greysta aikuisten version? Sen lisäksi, että päähenkilöt ovat jo niinkin kypsässä iässä kuin 20- ja 27 -vuotiaita, eipä juuri mikään muu kuin se seksi. Se, että sitä ylipäätään on ja paljon. Seksikohtaukset on myös kuvattu hyvin yksityiskohtaisesti. Aihe toistui kirjassa niin tiuhaan, että alun punastelu vaihtui pian päivittelyyn: "ei kai taas??" En ole perehtynyt harlekiinikirjallisuuteen, mutta välillä kävi mielessä, että mikä tekijä erottaa Fifty Shades of Greyn kyseisen lajin edustajista, kun ei tässäkään juoni niin kovin syvällinen ole.

Mutta nyt juonipaljastus, joka ei vielä takakannesta käy ilmi (olisi kenties vaikuttanut minunkin ostopäätökseeni), nimittäin ne Christianin demonit... Ta-daa: Christian Grey ei harrasta parisuhteita, vaan sopimuksellisia SM-suhteita, joissa hän on dominoija ja nainen alistuja. (Luin kirjan englanniksi, joten en tiedä mitä vastaavat termit ovat oikeaoppisesti suomeksi). Dominointi ulottuu myös "playroomin" ulkopuolelle koskettaen muun muassa naisen pukeutumista, syömistä, liikkumista ja olemista ylipäätään.

Nyt siirrytään alueelle, jota en ymmärrä. Koska tämä kirja on myynyt miljoonia kappaleita, voidaan olettaa sen vetoavan jollakin tasolla nykynaisiin (oletettua on, että tämä on niitä "naistenkirjoja"). Pitääkö siis päätellä itsenäisten nykynaisten salaa jossain alitajuntansa sopukoissa haaveilevan, jos ei nyt ihan alistamisesta, niin jonkinasteisesta hallituksi tulemisesta kuitenkin? Olen kuvitellut olevani huomattavasti kaksituhattaluvun kanssasisariani "perinteisempi", mutta jopa minun oli välillä vaikea lukea miehen komentelua ja epäoikeudenmukaisia vaatimuksia. Kirjassa toki viitataan usein Christianin traumaattiseen lapsuuteen, joka on syynä hänen käytökseensä. Mutta ei kaikkea voi aina selittää rankalla menneisyydelläkään. Tai kyllähän käytöstä voi toki menneisyydellä selittää, mutta se ei silti tarkoita, että se käytös pitäisi hyväksyä. Oli Hitlerilläkin varmasti omat traumansa. Minun silmissäni Christian Grey menetti kohtuuttomuutensa vuoksi hohtonsa romanttisena miespäähenkilönä ulkonäöstä, musikaalisuudesta, varakkuudesta ja vielä mistä kaikesta huolimatta.

Voisivatko kirjojen kannetkaan enää enempää muistuttaa toisiaan?

Luettuani Fifty Shades of Greyn en rynnännyt heti ostamaan kakkososaa, varasin sen kuitenkin kirjastosta. Mutta vaikkei Twilightkaan mikään kirjallinen mestariteos ole, siinä on mielestäni kaikesta teinimäisyydestään huolimatta Sitä Jotain mikä tästä puuttui. Voinko siis suositella lukemaan?  Kyllä, suosittelen ihan jo sen kaiken kohun vuoksi lukemaan edes ykkösosan, molemmista sarjoista. Fifty Shades of Greykin on kaikesta parjaamisestani huolimatta kuitenkin ihan viihdyttävää ja helppolukuista luettavaa, etenkin jos ei odota siltä liikoja.