Ensimmäinen viidestä on nyt takana ja hienosti selvittiin. Ihan hirmuisesti tällaiset pidemmät pätkät kuitenkin etukäteen jännittävät. Mielessä poukkoilee kaikenlaista. Päällimmäisenä, että miten jaksan ja mitä jos en jaksakaan.
Raskainta miehen reissujen aikana on vapaahetkien puute, niiden ihan pienen pientenkin. Ja se jatkuva vastuu, joka vanhempana tietysti on muutenkin koko ajan pinnassa. Yksin ollessa sitä ei kuitenkaan voi jakaa edes hetkeksi toisen kanssa. Sitten joskus huonosti nukutun yön jälkeen aamulla herätessä kalvaa tietoisuus siitä, että jokainen pyllyn pyyhkiminen, vaipan vaihtaminen, uhmakohtauksen laannuttaminen, kysymykseen vastaaminen tai vastaamatta jättäminen on minun, vain ja ainoastaan minun, kontollani.
Voisin nurista tästä aiheesta loputtomiin. Mutta narinalla ja tyytymättömyydellä aiheutan vain itselleni pahaa mieltä (miehestä puhumattakaan). Olen päättänyt (ainakin yrittää) miettiä parhaita puolia, tässäkin asiassa niitä on.
- Asumme kotikaupungissamme, joten minulla on hyvät mahdollisuudet niin halutessamme järjestää illoiksi itsellemme seuraa ja pakollisten menojen ajaksi löytyy yleensä aina hoitaja.
- Minun ei tarvitse heti äitiysloman päätyttyä lähteä metsästämään töitä itselleni.
- Joskus mies tuo kivoja tuliaisia reissuiltaan.
Vaikkapa Converset koko perheelle.
Satuinpa käymään pitkästä aikaa täällä ja juuri sinä päivänä, kun olet päivittänyt! :) Tsemppiä kovasti seuraaviin reissuihin. Onneksi et kuitenkaan ole ihan yksin yksin, että apua on langanpäässä, vaikkei sitä tietysti koko ajan kehtaa olla soittamassa. Välillä itsestään tuntuu että lähetän 10 kuvaa lapsesta miehelle työpäivän aikana, kun se ehtii touhottaa normaalin työpäivän aikana jo niin paljon. Ei ole siis varmasti helppoa miehellekään missata niin paljon perheaikaa reissujen takia, mutta josko tämä olisi poikkeukselliset pari kuukautta? On ollut mielessä soittaa sulle ja kysyä jaksamista, koska viimeiset pari kuukautta olen uupumukseni keskellä kokenut itse pahimmaksi sen, ettei puhelin ikinä soi. Mutta sitten se on jäänyt. Mielessä olette olleet ja lähetän kovasti jaksamisajatuksia (ja olen vähän kade noista Converseista....! ;) ).
VastaaPoista-K
Kiitos tsemppauksesta, sitä tarvitaan, vaikka varmaan pärjätäänkin. Nyt tuli vielä vähän ylimääräistä hulinaa seuraaviin kahteen kuukauteen, joten aika ei ainakaan käy tylsäksi :) Se on onni, että asutaan täällä kotikaupungissa, jos oltaisiin jossain muualla niin sit tää olisi jo huomattavasti rankempaa. Tää on kyllä poikkeukselliset kaksi kuukautta kun tuli reissuja näin putkeen, helpompi jaksaa silloin kun niitä on aina silloin tällöin eikä tällaisena sumana... Soittele ihmeessä jos sattuu sopiva hetki! Itsellä usein soittelut jää nykyään sen vuoksi, että koko ajan on jotain puuhaa jomman kumman kanssa ja puhuessa toinen tai molemmat häiriköi omalla tavallaan vieressä :D (Hyvä puhelinmyyjien karkotus) Mutta aina sitä voi yrittää... Converset ovat harmikseni aika isot, kokoa 36, mutta malli on niin pitkä, että varpaiden yli jää aika paljon tyhjää... Täytyy miettiä myynkö ne vai kestänkö tyhjät kärjet kun muualta kuitenkin istuvat... :) Aurinkoisia kevätpäiviä!
PoistaOstin muuten itse viime viikolla uudet Connut koossa 38, mulla ei oo ikinä kenkiä siinä koossa vaan 39-40 aina. Eli tosi reiluja ovat!
Poista-K
Tää kyllä vahvisti päätöstä myydä ne, kun vain saisin aikaiseksi :)
PoistaTsemppiä Emppu! <3 Ja ihanat popot. :D
VastaaPoistaKiitos, kiitos! Popot ovat ihanat, omani vaan tosiaan vähän reilut, mutta katsotaan mitä niiden kanssa teen :) Aurinkoista (ja erityisesti oikein reipasta :) ) kevättä myös sulle!
PoistaVoimia Koala! Toivottavasti siellä ei kovasti ole pakollisia menoja sillä välin, kun minä olen reissussa...
VastaaPoistaNyt jo teitä ikävä!
T: Isi reissun ekalta legiltä
Kiitos kultaseni! Kivaa, että olet käynyt lukemassa! :) Pakollisia menoja on nyt sattuneesta syystä aivan erityisen paljon tulossa, mutta jospa pidetään ne ihan vain tässä omassa merkityksessään ;)
PoistaMeillä on sua ikävä, esikoinen jo kovasti kyselee isin perään. Brasilia on sanana aika vaikeaa lausua ja muistaa...
Love ya!
Koittakaahan jaksella siellä, enää kolme reissua tämän jälkeen. Ei teillä ainakaan käy aika pitkäksi sillä välin kun mies on matkoilla! ;) Komea Converse-rivistö, harmi vaan että omasi eivät olleet sopivat. Jotenkin erikoinen mitoitus niissä kyllä on, sillä toin New Yorkista yhdet tuliaistossut siskon keskimmäiselle muka oikeassa koossa ja ne olivatkin sopivat (tai oikeastaan vähän reilutkin) esikoispojalle.
VastaaPoistaJoku eilen muskarissa selitti kun näitä Converse-kokoja pähkäiltiin, että ovat sen vuoksi niin reiluja kun ovat unisex-malli... Oisko se sit niin? Nyt enää tämän hetkinen ja Kiinan reissu jäljellä!
Poista