Meillä on tällä viikolla ollut unikoulu, osa kaksi. Ensimmäinen käytiin onnistuneesti läpi joskus muutama kuukausi sitten, mutta kuopus tuli pian sen jälkeen kipeäksi ja oli niin surkeana, että ajauduin
Oma tunnelma tällä hetkellä on siis melko uupunut, mutta ajatuksissa siintää orastava toive tulevista paremmista öistä. Viime yönä nukuin kuitenkin taukoamatta ruhtinaalliset seitsemän tuntia! Ja heräsin aikaisin ihan itse, vaikka koko muu koti oli vielä unessa. En ilmeisesti osaa enää nukkua pidempää pätkää putkeen.
Samalla kun kuopus siirtyi yöksi vierestäni rinnalta omaan sänkyynsä, esikoinen puolestaan muutti takaisin omaan huoneeseensa. Parempien unien toiveen ja odotuksen keskellä tunnen hentoista haikeutta, melkeinpä jopa luopumisen tuskaa. Oli jotenkin niin turvallista emokanana pitää omat pikku tipuset ihan siinä vieressä.
Mies on ollut tämän viikon kotona ja pitipä vielä torstain vapaatakin. Meillä on siis ollut pitkästä pitkästä aikaa kokonainen yhteinen viikonloppu. Olen nauttinut. Näinä hetkinä todella tajuaa miten kovilla on välillä ollut. Ja yksinäinenkin. Väsymys yleensä iskee kun ei tarvitsekaan enää huolehtia kaikesta itse. Kai sitä kaivaa jonkin ylimääräisen turbovaihteen jostain kun on pakko.Vielä pitäisi kaksi pitkää reissua jaksaa ja sitten ei ole (ainakaan vielä) tiedossa seuraavaa. Jospa mies vaikka pitäisi vähän lomaakin jossain vaiheessa? Kesää odotellessa! Mutta ennen sitä...
Tipuja, pupuja,
rauhaa, iloa,
suklaata, mämmiä, lammasta, sushia, monia herkkuja...
rakkaita ihmisiä; ystäviä, perhettä,
ulkoilua, kotipuuhia...
väriä, valoa, aurinkoa!
Näistä olen tänä pääsiäisenä saanut nauttia, toivottavasti saat sinäkin!
ihanaa katseltavaa nuo kirkkaat höyhenoksat. Ei oo tää täti tehnyt mitään pääsiäisen eteen. Huimaustauti iski kiirastorstaiaamuna ja olen tiiviisti pysytellyt sängyn pohjassa pää niin liikkumatta kuin mahdollista. Tänään jo helpotti, käytiin tunnin pituisella kävelyllä mitä ihanimmassa säässä ja ruokakin maistui kolmen päivän paaston jälkeen (aikaisemmin ei vain pystynyt syömään) Huomenna tilattu audienssi pikku ötököitten luota. Saa ehkä kokea pikkuisen pääsiäistunnelmaakin. Joko pienempi neiti on ensimmäiset sanansa ilmoille päästänyt niin kuin äitinsä aikoinaan? Olisi muuten mielnkiintoista kuulla siitä unikoulusta, ehkäpä joskus sitten kun jaksat.Tsemppiä sulle tuossa arvokkaassa elämässäsi. Ymmärrän hyvin tuon kaiken moninaisuuden keskellä olevan yksinäisyyden. Elämä on niin monivivahteinen ja useinkaan asiat eivät välttämättä suju "oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa" Välillä miettii, että jos kuitenkin kaikki sujuu niin kuin pitää.....oli miten oli, joka tapauksessa menee niin kuin menee. Voima- ja ilohaleja Marja-tädiltä
VastaaPoistaVoi, toivottavasti huimaus on helpottanut!
PoistaPikkuneidillä tuli 9kk täyteen, mutta ei ole vielä selkeää sanaa sanonut, vaikka paljon tavuja jo jokeltelee. Esikoinen sanoi kahdeksankuisena kirkkaasti jo äiti, mutta niinhän se taitaa mennä, että esikoinen saa niin paljon suoraa puhetta aikuisilta, että puhe kehittyy nopeammin. Mutta kovasti tuo kuopuskin jo selittää ja kaikenlaisia kahdentavun kakka-kukka -sanojakin (ilman merkitystä) jo tulee.
Kyllä tätäkin aikaa varmasti kaikesta raskaudestaan huolimatta vielä joku päivä kaipailee. Me otettiin tähän kaiken päälle vielä vähän ylimääräistä projektia (kerron siitä vaikka sit kun tavataan, tai äiti voi kertoa jos olette puheissa, en vielä tänne siitä kirjoittele kun on vielä auki koko homma) ja se onkin nyt työllistänyt ja stressannutkin vielä kaiken muun lisäksi. Mutta toivon, että vaivannäkö kannattaa ja lopussa odottaa palkkio :)
Jaksamista ja haleja! Ja oikein oikein paljon auringonpaistetta, se on jotenkin niin voimaannuttavaa!
Juuri noin Emilia, aurinko valoineen ja lämpöineen on sitä parasta voimaa, mitä tällä hetkellä voi kokea. Siihen sisältyy heti niin mahdottoman paljon muuta :)
Poista7 tuntia on näinä aikoina megaunet. :D Meillä ei oo syöty öisin puoleen vuoteen, mutta niin vain tirppana herää 10 kertaa yössä. Huoh. Kuka sanoi että ne valvoo ekan vuoden vaan?!?! Uskon että olet nauttinut miehen kotona olosta! Vaikka mä olen saanut joka ilta arkiviikollakin "omaa aikaa", niin silti tämä pääsiäisen aika on ollut aivan ihanaa. Meidän piti matkustaa, mutta valittiin kotiolot ja ratkaisu oli täysin oikea. En muista milloin sitä on viimeksi voinut olla oman perheen kesken tuijottamatta kelloa. On vaan nukuttu, urheiltu, ulkoiltu, käyty leffassa ja tehty ruokaa. Sanoin eilen sunnuntaina, että päivä oli tämän vuoden paras. <3
VastaaPoistaJoten ihan hirmuisesti jaksamista vielä loppuihin reissuihin, kohta on tosiaan kesä ja toivottavasti mies malttaa pitää kesäloman ja vaikka isyysvapaita päälle! :)
Joo, 7 tuntia on kyllä ihan luksusta, se tuli sohvalla nukuttua korvatulpat korvissa kun mies nukkui vauvan kanssa. Mutta ekaa kertaa inahdukset olivat niin vaisuja, etten herännyt niihin eli parempaan suuntaan ollaan menossa. Seuraava yö kun mies lähti olikin sit ihan järkky, paljon pahempi kuin yöt ennen unikoulua, mutta taisi olla taas pikku flunssalla osansa tai sit se oli joku viimeinen takapakki, koska viime yö oli taas jo paljon parempi.
PoistaMeillä esikoinen alkoi nukkua yöt läpi puolitoista vuotiaana. Ehti nukkua pari kuukautta ja sit alkoi päiväkoti, jonka aikaansaama sairastelukierre ja sit Jenkkireissu pisti taas pakan koko syksyksi ihan sekaisin, mutta sit kaksivuotiaasta on nukkunut tosi hyvin :) Eikös teillä jossain vaiheessa tyttö nukkunut jo yöt läpeensä aika pienenäkin jo? Tekikö liikkuminen sen et menivät taas sekaisin?
Kuulostaa ihanalta teidän pääsiäinen! Minä tykkään just tuollaisesta ihan vain olemisesta! Oon aina tykännyt, mutta nyt tietenkin erityisesti kun on vähän tätä väsymystä.
Kiitos tsemppauksesta! Kyllä tän auringonvalon myötä jaksaa niin paljon paremmin ja sekin helpottaa kun tietää, että enää tämä reissu ja sit vielä yksi. Jaksamista myös teidän öihin ja arkeen!
Juu, on se nukkunut täysiä öitä nelikuisena, koska uniryhmien mukaan mitä käytiin 4-5h vauvalla = täysi yö. :) Nykyään ei kyllä mene 4-5 tunninkaan pätkiä, mä nukuin just 3vk sohvalla. :D Meillä ei koskaan tarvinnut varsinaista unikoulua pitää, vikan kuukauden söi öisin pullosta isän syöttämänä ja sitten kun se lopettiin n.7kk:n iässä, olikin ihan ok asian kanssa. En tiedä saiko liikkuminen unet sekaisin, taaperohan lähti ryömiin 5kk:n iässä ja käveleen 8kk:n kohdalla, joten tuntuu siltä, että se on liikkunut "aina". :)
PoistaIhanaa, että olette saaneet nauttia pitkistä pääsiäispyhistä koko perheen voimin! <3 Unikoulu kuulostaa rankalta, mutta toivottavasti se kantaa hedelmää ja saatte jatkossa nukkua kaikki hyvin. Meilläkin on sama urakka joskus loppuvuodesta edessä, mutta en suostu vielä miettimään koko asiaa, vaan nautin nyt siitä, että saan nukkua pikkuinen tuhisija kainalossani yöt. Tsemppiä ja jaksamista loppukevääseen ja miehen reissuihin, pian jo helpottaa!
VastaaPoistaOli kyllä ihanaa, että saatiin periaatteessa ihan normaali viikonloppu pitkästä aikaa kun sellaista ei ole pitkiin pitkiin aikoihin ollut kun lähdöt ja tulot aina ajoittuvat noissa reissuissa viikonlopuille. Ihan sellaista kunnon pääsiäislomaa ei vielä saatu kun mies lähti jo sunnuntai-aamuna kymmeneltä, mutta tuo viikonloppukin oli jo ihan mahtavaa! :)
PoistaUnikoulunhan hoitaa yleensä isä, mutta kyllä se taitaa äidille kovemmalle ottaa kun pitää toisessa huoneessa kuunnella vauvan itkua tissit räjähtämäisillään. Esikoisen unikoulun aikanahan ihan oikeasti itkin oven takana ja lähettelin tekstiviestejä et nyt kyllä tulen, mutta mies pysyi onneksi lujana. Silloin ekana yönä itku kesti kolme tuntia, mutta nyt kuopuksella vain puoli tuntia, ei ole reppana tottunut vaatimaan kun ei ole niin paljon saanutkaan... Mut nyt kun jouduttiin ottaan kuopukselle uusiksi koko homma niin heräili paljon useammin ja meni useampi yökin (ekalla kesti vain kaksi yötä!) Luulisin et molemmilla lapsilla siihen syömisen lopettamiseen tottui nopeammin kuin siihen, ettei saakaan enää nukkua äidin vieressä..
On se unikoulu henkisesti aikamoinen koitos, mutta suosittelen sit kun kaikkien tai oikeastaan edes yhden uni alkaa kärsiä yhteisnukkumisesta tai yösyötöistä! Musta tuntuu, että kuopuksen päiväunetkin ovat parantuneet unikoulun myötä, eli kyllä se lapsikin siitä hyötyy vaikka pahalta tuntuu. Kannattaa sit lukea tai kysellä neuvolasta tarkat toimintaohjeet ja noudattaa niitä määrätietosesti, tässä hommassa epäröinti pilaa koko jutun...
Kiitos, kyllä kevät näyttää jo oikein mukavalta! Voimia ja iloa myös teidän kevääseen!