1. Lempiväri sisustuksessa
Omissa vaatteissani minua ovat viehättäneet aina ja ikuisesti tietyt (pääasiassa murretut) vihreän sävyt. Eniten ehkä siksi, että ne mielestäni sopivat minulle. Sisustusvärin valinta ei olekaan ihan niin yksinkertainen. Yleisesti ottaen voisi kai sanoa, että sisustuksessani pidän pehmeistä, hillityistä ja luonnollisista väreistä ja sävyistä.
Mielenkiintoista muuten, miten moni väri voi näyttää toisen päällä tai toisen kodissa tosi hyvältä, vaikkei sitä itselleen osaisi ollenkaan kuvitella. Oma väritys tietysti saattaa rajoittaa vaatteissa käytettävien värien valikoimaa, mutta millä perusteella valitsemme kaikista olemassa olevista ihanista vaihtoehdoista sisustukseen juuri ne "oman näköiset" värit ja jutut?
Viisi vuotta sitten kun remontoimme kotiamme, suunnittelin olohuoneeseen ja eteiseen harmaata, jossa on hiven sinistä. Lopputulos olikin seinässä (valosta riippuen) aika sininen, mutta olen pitänyt siitä, vaikkei ihan alkuperäistä ajatusta vastannutkaan.
2. Design- esine / huonekalu, joka ei koskaan tule meille
Surffailin juuri tori.fi:ssä ja vastaan tuli Alvar Aallon suunnittelema nojatuoli, jollaisia (tai ehkä jotain samankailtaisia kopioita?) meillä oli lapsuuden kodin takkahuoneessa kaksi. Ajattelin nojatuolia vilkaistuani ja hintaa hämmästeltyäni, että en tykkää sen ulkonäöstä eikä se ole edes mukava käyttää, joten sellaista meille tuskin ainakaan koskaan tulee.
Pelkistetty suomityyli tuntuu taas nostavan kovasti päätään, mutta se on juuri sellainen tyyli joka saattaa näyttää tosi kivalta jollain muulla, vaikka omaan kotiin en osaisi sitä kuvitella. Osa tämän lajin edustajista on mielestäni jopa aika rumia, vaikka tosi kivojakin yksittäisiä juttuja löytyy.
Mutta nyt kun katson tuossa yllä olevaa Finnish Design Shopista napattua kuvaa niin se näyttääkin yllättäen aika kivalta. Ehkä ei pitäisi koskaan sanoa ei koskaan...
3. Hurmaavimmat henkilöhahmot TV:ssä
Tämä kohta on selkeästi
lähinnä entisen tv:n suurkuluttajan sydäntäni. Lapsena ja nuorena
katsoin telkkaria todella paljon. Ihan melkein kaikkea mitä sieltä vain
milloinkin tuli. On katsottu suomifilmit, chaplinit, vanhat ketut,
hercule poirotit, lemmenlaivat, napakympit, hynttyyt yhteen ja näiden
päälle vielä paljon sellaista ohjelmaa, josta ihan oikeasti tykkäsinkin.
Joskus jäin jopa katsomaan ranskan tv:tä, vaikken osaa sanaakaan
ranskaa. Aikuisiällä telkkarin ja elokuvien katseluun ei ollut enää niin
paljon aikaa, mutta se oli kuitenkin rakas harrastus aina siihen asti
kun esikoinen oppi liikkumaan On kai siis ymmärrettävää, että tällä historialla yksittäisten henkilöhahmojen valitseminen on lähes mahdotonta. Mutta nimeänpä vaikka muutaman nuoruusiän hurmaavan idolin...
Xena Warrior Princess
Tajusin jo sarjaa seuratessani, että tää on nyt ehkä hivenen noloa, mutta ei voinut mitään, Xena oli vaan niin kova mimmi huonosta käsikirjoituksesta ja lavastuksesta huolimatta, pakko oli katsoa!
Dark Angelin Max
Dark Angelista tykkäsin ihan oikeasti, mutta sarja jäi harmillisesti vähän kesken. Jessica Alba Maxina oli kyllä niin mun idoli silloin joskus. (Pitää vielä mainita, että olin myös ihan ihastuksissani sarjassa ensimmäistä kertaa näkemääni Jensen Acklesiin...)
Aliaksen Sydney
Alias
oli pitkään ihan ykkössuosikkisarja ja Sydney myös aika idoli, vaikka
itkeskelikin välillä vähän liikaa. No okei, olihan siinä aika lailla
kovaa koettelemusta taustalla, joten hyväksytään.
Myöhemmin tajusin, että eri aikakausina fanittamillani sarjoilla oli jotain yhteistä...
Huomasin,
että kyseiset sarjat olivat kaikki myös teini-ikää lähestyvien
varhaisnuorten poikien suosiossa (ehkä ilmeisistä syistä). Johtuikohan oma
innostukseni puolestaan alitajuisesta kaipuusta
supersankariksi? Ehkäpä minussakin elää feministi jossain syvällä
sydämessä...
Viime
aikainen television katselu on ollut rajallista ja ajoittuu lähinnä
iltoihin kun lapset ovat nukkumassa ja jaksamme vielä miehen kanssa
katsella Netflixiä (nyt yksin ollessani menen aina lasten kanssa samaan
aikaan nukkumaan, en muuten selviäisi päivistä). Yksi yhteinen
suosikkisarja on ollut Son's of Anarchy.
Son's of Anarchyn Jackson Teller
Onhan se nyt aika hurmaava. (Vaikka hiusten leikkaaminen olikin ihan hirvittävä pettymys!)
4. Suosikki leivonnassa
En
leivo oikeastaan koskaan. Sen jälkeen kun miehen pikkusisko lähti
kakkubisnekseen, olemme olleet jatkuvasti esimaistelemassa
uusia tai täyttämässä jääkaappiamme ylijääneillä leivonnaisilla eli on
oikeastaan ihan hyvä, etten koe suurta paloa leipomiseen vielä sen
kaiken päälle.
Vuosi
sitten löysin kuitenkin Pirkka-lehdestä niin helpon ohjeen, että jopa
minä innostuin sitä kokeilemaan. Postailin tästä historiallisesta
hetkestä silloin, joten jos ohje kiinnostaa, sen löytää täältä. Kyseessä siis uunijäätelö ja oikein hyvää on!
5. Viisi blogisuosikkia ja haasteen antaminen heille
Olen parin viimeisen vuoden aikana löytänyt blogimaailman ja hiljalleen (yleensä aika sattumalta) myös blogeja, joita olen jäänyt ihan seurailemaankin. Mielestäni ne ovat kaikki hyviä, en kai niitä muuten lukisikaan. Yksi on kuitenkin yli muiden: Eeva Kolun Kaikki mitä rakastin. Se on aivan ihastuttava blogi. Jokainen postaus on jollain tapaa merkityksellinen: yleensä niistä tulee hyvä mieli ja usein ne saavat ajattelemaan. Eevalla on uskomaton lahja kirjoittaa ja sanoa asioita lyhyesti, mutta niin ilmeikkäästi. Löydän itseni usein toistelemassa "Eeva Kolukin sanoi sitä" ja "Eeva Kolu kirjoitti just tästä"... Suosittelen blogia ihan kaikille!Tällaisen hieman hiljaisen blogin kanssa en nyt kehtaa Eeva Kolua tai ketään muutakaan lähteä haastelemaan, ja toisaalta voisin tosiaan listata ihan kaikki seuraamani blogit, mutta laitetaanpa nyt kuitenkin viisi lukemaani, jos vaikka joku löytää niiden joukosta itselleen jotain kiinnostavaa... Mikäli joku mainittujen blogien edustajista sattuu blogiini eksymään niin saa toki haasteen ottaa vastaan!
1. intoilija
2. Kolmen tähden arkea
3. Lumiomena - Kirjoja ja haaveilua
4. Sattumalta
5. Hetkiä
Kiva kun vastasit haasteeseen! Meiltä on löytynyt jo 13 vuoden ajan tuo Aallon tuoli. Perintönä seurannut ja viimeiset puoli vuotta ollut vielä olkkarissa ihan paraatipaikalla. En tykkää siitä yhtään, siinä on vaikeaa istua ja ja... Mutta kun sitä ei "voi" myydä. Että jos haluat teille, täältä irtoisi yksi. ;D
VastaaPoistaKiitos haasteesta, oli kiva! :) Ei se tuoli varmasti oikeasti ole pahimmasta päästä design-juttuja ollenkaan, mutta tulipa nyt ekana mieleen kun satuin juuri sellaisen näkemään... Pyyntihinta oli muuten 600€ (!!!), joten jos jossain vaiheessa päädytte myymään siitä voi saada ihan hyvinkin!
PoistaHarmaa vaikuttaa kovin harmooniselta siellä teidän maailmassa.(ulkona ihan eri asia ) Ihanat tapetit.
VastaaPoistaKiitos! Totta muuten, että ulkona harmaa on kyllä niin synkkä, että saa mielenkin matalaksi. Hassua, että sisällä siitä kuitenkin tykkää. Tapetti on marimekon lumimarja.
PoistaNoista supersankarinaisista tulee kyllä mieleen sun lapsuus- ja teinivuodet, sussa nimittäin oli jonkilaista poikatyttöä. Erityisesti mieleen tulee kallioilla leikityt inkkarileikit. Muistat varmaan kuuluisan kommentin "Mä hoitelin ne!" :)
VastaaPoistaUunijäätelön ohje tuli muuten kuin tilauksesta. Mietinkin juuri yksi päivä tuossa, että pitäisipä joskus kokeilla tehdä sitä. Aatella, minä, innokas kokkailija, en ole koskaan uunijäätelöä tehnyt :)
Matu
Heh, joku supersankariwannabe kyllä olin, vaikken ollut perinteisellä tavalla tyttömäinen tyttö tai nykyään kovin naisellinen nainen, mutta poikatytöstä kuitenkin varmaan kaukana... :D Inkkarileikit oli kivoja, ainakin minusta, teistä muista en tiedä :D
PoistaUunijäätelö on kyllä hyvää, suosittelen! En oo ihan varma voiko sitä edes laskea kokkailuksi, mutta käytetään sitä ainakin vatkainta! (muistaakseni)
Mäkin sain nyt vastattua haasteeseen. :) Yhdyn mielipiteeseesi Eeva Kolusta sekä Jackson Telleristä. Jaxin pitkää tukkaa en tosin jäänyt kaipaamaan... ;)
VastaaPoistaVoi siis se tukka oli kyllä mun mielestä puolet viehätyksestä! :) Modern Familyn Cameron oli mulla myös listalla, mutta jätin sen tästä pois kun alkoi venyä ja paukkua tuo telkkariosuus :D
PoistaOlipa täydellinen yllätys tuo Xena! Ja sitä kun luulee lapsensa tuntevansa. (hihhii) Varsinkin esikoisensa, joka sentään sai 3,5 vuotta olla koko maailmani keskus... No, kyllähän sinä aikamoinen pikkuhero olit jossain vaiheessa ainakin suhteessa nuorempiin sisariisi. Sanoja ei tarvitse, kun muistanet sen vessanpönttökuvan, jossa isot aurinkolasit silmilläsi ohjaat ympärilläsi istuvaa hoviasi... :D
VastaaPoista