Muistan itse lapsena hieman hämmentyneeni viittauksista Afrikan lasten kurjuuteen: tuli kyllä paha mieli, mutta samalla oli vaikeuksia ymmärtää miten se toisten surkeus kuitenkaan varsinaisesti liittyi omaan elämääni.
Kerran koulussa riehuimme ruoan kanssa. Paras kaverini koetti muistaakseni tökätä voirasiaa nenääni. Tilanteeseen saattoi liittyä lisäksi juoksentelua ja mahdollisesti myös ruoan heittelyä. Opettaja piti meille puhuttelun ja totesi miten Afrikassa lapsilla ei ole ruokaa ja miten sen vuoksi meidän tulisi syödä omamme mukisematta. Vastasin kahdeksanvuotiaan nenäkkyydellä, että oman ruokamme syöminen ei mitenkään auta, koska vaikka kuinka haluaisimme siirtää heittelemämme tai syömättä jättämämme ruoan Afrikkaan, se olisi käytännön syistä mahdotonta. (Hui miten hirveä lapsi olenkaan ollut.) Opettaja ei vastannut tähän pöyristyttävään kommenttiini mitään ja niinpä kuvittelin olleeni hyvinkin nokkela ja poistuneeni taistelutantereelta voittajana. Kunnes muutamia vuosia myöhemmin olen tullut siihen tulokseen, että ehkä opettaja ei yksinkertaisesti vain jaksanut lähteä väittelemään näsäviisaan tokaluokkalaisen kanssa. (Olisi kyllä pitänyt ottaa luulot pois.)
Nyt pääsin pitämään tuon kuuluisan saarnan minäkin. Se on tehnyt tuloaan tässä jo muutaman vuoden. Helsingin reissulla päivän päätteeksi kolmevuotias sai hepulin kun olisi vielä iltapuuron jälkeen halunnut syödä pikkusiskon hedelmäsoseet. Mikään ei mennyt perille, joten kimpaantui siinä sitten äitikin. Sinä päivänä oli käyty SnadiStadit, oli syöty ravintolassa hampurilaiset ja vielä jälkkärijätskit, kyläilty kaverin luona, jossa lisää jätskiä ja ja ja... Istutin tytön tuolille ja luettelin teatraalisesti edellä mainitun ohjelmalistan ja siihen päälle kerroin miten kaikilla tässä maailmassa ei ole edes ruokaa, SnadiStadeista puhumattakaan ja miten sen vuoksi sellaisista asioista nauttivan pitäisi olla niistä iloinen ja näyttää se myös.
Sillä jokainen tuon puheen pitänyt tietää, ettei juuri tällä kertaa ole kysymys Afrikan lasten auttamisesta (niin kuin usein muulloin on ja niin kuin lapsena virheellisesti luulin), vaan arvostuksesta ja kiitollisuudesta. Ehkä siinä puheessa purkautuu se aikuisen turhautuminen kun olet kaikkesi tehnyt ja kuvitellut tehneesi vielä hyvin ja toinen jaksaa kiukutella ja vaatia päälle. Se tunne, että eikö mikään riitä? Niin että miten ne Afrikan lapset tästä ilostuisivatkaan.
Ja niinä hetkinä sitä miettii, että nyt minä otan ja lähetän kaikki meidän lelut sinne Afrikkaan. Vimman laannuttua se kuitenkin jää.
Mutta nyt ajattelin ryhtyä Unisefin kuukausilahjoittajaksi. Sain idean kun katsottiin Putouksen Unisef -jaksoa tallenteelta. Jakson aikana olisi kätevästi soittamalla voinut ryhtyä, nyt pitäisi vaan selvittää miten se liittyminen käy näin jälkikäteen. Ei ole varmasti vaikeaa, kunhan vaan ottaa asiakseen. Kertokaahan jos teillä on kokemuksia!
Heippa! Ei oo kokemuksia Unisefista, mutta meillä on orpo kummityttö Keniassa SLEY:n kautta. Suosittelen. Kummityttömme kirjoittelee meille harvakseltaan, puhuttelee minua äitinään ja kertoo, kuinka rukoilee meidän puolesta. Se on tosi liikuttavaa. Jouluisin lähetän jotain pientä ja muuten hän saa tuellamme mm. tarvikkeita, joiden ansiosta hän voi käydä koulua. Pidän siitä, että asioita hoitavat siellä eteenpäin suomalaiset, luotettavat kristityt, joihin on mahdollista saada kontakti ja jotka kertovat, mihin rahat on käytetty. Olen kuullut, että aika monen järjestön kautta lähetetyistä pennosista iso osa päätyy Sveitsiin... Tässä en ole asiantuntija, mutta tuntuu, että ainakin meidän pieni panostus on mennyt perille. Ei varmaan kuuluisi kertoa omasta hyväntekemisestään, mutta vinkkiä kun kaipasit. :)
VastaaPoistaHei! Kiitos vinkistä! Arvatenkin tässä on nyt käynyt niin, että enpä ole kuitenkaan saanut aikaiseksi tuota Unisef-asiaa selvittää... Kummilapsi voisi olla oikeasti hyvä juttu, etenkin jos tosiaan tuntuu, että apu meneen oikeasti perille! Nyt on niin hektinen tämä pari kuukautta, että tuntuu, ettei mitään ehdi, mutta kyselen sulta lisää kun tavataan!! Hyvä kun kerroit, jospa innostaisi jotain muutakin lähtemään mukaan!
Poista