Tuliaisia

Isänpäivä tuntuu olevan raskauksieni alku ja loppu, A ja O: esikoisen synnytys käynnistyi isänpäivänä 2010 (itse tytön näimme kyllä vasta 30 tuntia myöhemmin) ja tällä kertaa tein positiivisen raskaustestin aamulla 10.11.2012, päivää ennen isänpäivää. Mieheni oli tarkoitus saapua yöllä kotiin työmatkalta Chilestä. Pohdiskelin ensin haluanko tiedottaa uutisen puhelimessa vai olisiko mukavampaa kertoa se isänpäiväyllätyksenä kasvotusten, viedä vaikka testitikku aamupalatarjottimella. Toisaalta se olisi ehkä ollut hauskasta ideasta huolimatta hieman ällöttävää... Pohdinta kesti noin puoli minuuttia ennen kuin tajusin, etten pysty pitämään uutista itselläni kokonaista vuorokautta.

Niinpä soitin, mutta mies olikin lentokoneessa puhelin suljettuna. Pyörin hermostuneena ympäri asuntoa, koska jakamisen tarve oli valtaisa enkä kuitenkaan halunnut kertoa muille ennen kuin miehelleni. Toisen aikuisen puuttuessa purin sydämeni silloin kohta kaksi vuotta täyttävälle tyttärelleni, joka vaikutti ymmärtävän asian hämmästyttävän hyvin.

Sain lopulta mieheni kiinni hänen vaihtaessaan konetta Lontoossa. Mies oli yhtä hämmästynyt kuin minäkin. Hassua, miten se aina yllättää, vaikka olisikin suunniteltua. Onhan se ihme, johon ei ihan hirvittävästi itse voi vaikuttaa (vaikka hieman kuitenkin).

Kotiin tullessaan miehelläni oli tuliaisena kaulakoru, jossa oli kaksi sydäntä, toinen edusti esikoistamme ja toinen tulevaa vauvaa. Mies oli uutisen kuultuaan käynyt ostamassa korun lentokentän Tiffany'silta. Tiffany's on minulle entuudestaan tuttu oikeastaan vain Breakfast at Tiffany's -elokuvan ja siihen liittyvän, myöhemmin tehdyn, kappaleen myötä. We both kind of liked the song better than the film.

Korusta pidän kovasti. Tuleva isosisko ilmoitti heti olevansa se turkoosi sydän. Viime perjantaina mieheni tuli kotiin työmatkalta USA:sta tarkoituksenaan tuoda naistenpäivän kunniaksi tuliaisena kaulakoruun sopiva rannekoru sieltä ihan New Yorkin Tiffany'silta. Saimme tuliaisemme kuitenkin vasta lauantai-aamuna kun lennolle jäänyt matkalaukku toimitettiin meille ovelle.

Tytär osoitti suurta kiinnostusta myös äidin tuliaista kohtaan, taitaa olla paljon äitiään prinsessamaisempi tämä meidän neiti. Mummaansa ja tätiinsä tullut.

Meidän pikku nainenkin sai toivomansa vaaleanpunaisen possun lisäksi vielä vaaleanpunaisen mekon. Tuliaisia kovasti odottanut, yöunilta juuri herännyt, takkutukka juoksi ja tanssi mekkoa sovittaessaan niin riemuissaan ympäri asuntoa, että kuvien napsiminen tilanteesta osoittautui melko haastavaksi...

Tuo meidän isi reissailee aika paljon, joten ei me ihan joka kerta saada yhtä hienoja tuliaisia, mutta onhan se kivaa silloin kun saadaan. Miehelläni on vielä kaiken lisäksi rohkeutta ja makua ostella esimerkiksi vaatteita: kaikista omistamistani takeista olen varmasti saanut eniten kehuja villakangastakista, jonka sain Kööpenhaminasta joululahjaksi. Mutta sillä itse tuliaisella ei varsinaisesti minun mielestäni ole niin väliä (vaikka mielelläni toki otan koruja tai vaatteita vastaan), on vain mukavaa tietää, että minua on mietitty reissussa kaikkien työkiireidenkin keskellä.