Päivän kappale

Tänään Elixian TerveSelkä -jumpassa esiteltiin uusi sarja. Tykkäsin kaikin puolin edellisestä enemmän, mutta tämän uuden loppuvenyttelyihin oli valittu Emma Salokoski Ensemblen Veden alla, joka on niin ihastuttavaa kuunneltavaa, että tuli ihan kylmät väreet. 

Minä en ole koskaan päässyt sille tasolle, että tuntisin pakottavaa tarvetta päästä liikkumaan tai että olo jumpan jälkeen olisi jotenkin erityisen eufoorinen. Tanssi tai vaikka pelaaminen on asia erikseen, mutta se liikkuminen ihan vain sen hyödyllisyyden vuoksi on edelleen minulle ikävä velvollisuus ja hyvä olo jumpan jälkeen tulee (jos tulee) lähinnä siitä, että olen tyytyväinen kun olen saanut jotain aikaiseksi. Niinpä yleensä parasta mitä jumppa voi minulle tarjota ovat ne hetkittäiset, jonkin sykähdyttävän kappaleen herättämät tuntemukset.

Tänään pötköttelin siis jumppamatolla venytellen ja kuunnellen Veden alla -kappaletta ja kuvittelin itseni tanssimassa hulmuavassa mekossa lyrical jazzia läpi niittyjen. Voi kun osaisikin tanssia niin. Olen ihastellut kappaleen melodiaa ennenkin, mutta tänään ensimmäistä kertaa kuuntelin sanat ja ihanat olivat nekin. Jotenkin tuli mieheni mieleen, voisin laulaa tämän laulun hänelle: olen uskaltanut paljon hänen kanssaan ja hänen ansiostaan.