tiistai 2. syyskuuta 2014

Sunday Night Magic

Olen mahdollisesti jo maininnut, että olemme mieheni kanssa melko tosi erilaisia.

(Jos minä olisin koala niin mieheni olisi kenguru, jos minä olisin Nalle Puh niin mieheni olisi Tiikeri, jos mieheni olisi pikauimari niin minä harrastaisin kuviokelluntaa ja niin edelleen, if you catch my drift...)




Yksi kesän parhaista muistoista on elokuun alun hääpäivän vietto kokonaisen vuorokauden verran. Illan menojen jälkeen nautittiin takapihalla rauhallinen aamiainen jo 
12 avioliittovuoden kunniaksi.




Mutta ainakin yksi asia meitä yhdistää:
me molemmat tykkäämme Woody Allenin elokuvista. Ainakin monista.

Sunnuntai-iltana pääsimme kahdestaan katsomaan Woody Allenin uusinta
- Magic in the Moonlight.

Elokuvan jälkeen kysyin miehen mielipidettä, johon hän vastasi Colin Firthin elokuvassa ylikorostettua brittiaksenttia jäljitellen: "an absolute bore!"
Ja totesi meinanneensa nukahtaa useampaan otteeseen.
(Siitä tulikin mieleeni kaksi pienen vauvan väsynyttä vanhempaa, jotka menimme yhteisestä vapaa-illasta riemuissamme katsomaan James Bond - Skyfall -elokuvaa ja nukahdimme molemmat...)

Minusta Magic in the Moonlight oli visuaalisesti kaunis elokuva eikä täysin vailla woodyallenmaista viehätystäkään, mutta olihan se tosiaan vähän turhan pitkäksi venytetty ja ajoittain junnaava.




Pääasia kuitenkin, että saimme viettää hieman kahdenkeskistä aikaa ennen kuin mies kirmasi, jos ei nyt tismalleen elokuvan maisemiin, niin Ranskaan joka tapauksessa.


6 kommenttia:

  1. Hahah, osaan kyllä kuvitella J:n kommentin juuri tuolla brittiaksentilla lausuttuna. :D Tunnen Woody Allenin tuotantoa itse asiassa aika huonosti, tai siis en ole katsonut montaakaan hänen elokuvaansa. Viime vuosien tuotannosta esim. Midnight in Paris oli todella ihana elokuva, kun taas Vicky Cristina Barcelona ei oikein puhutellut mua. Mitä Allenin leffoista erityisesti suosittelet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastaan Woody Allenin elokuvat eivät ole kummankaan meistä suosikkielokuvia, vaan ennemminkin niitä toiseksi parhaita - hyviä kompromissielokuvia kun pitää löytää jotain yhteistä katsottavaa. Me ollaan tykätty joistain vanhemmista New Yorkiin sijoittuvista, en muista nimiä ja sit joistain uudemmista, se Midnight in Paris taisi olla meidänkin suosikki uusista, muistaakseni Match Point ja/tai Scoop oli myös ihan hyviä. Annie Hallista olen nähnyt vain pätkiä mut se taitaa olla se kuuluisin, pitäisi joskus katsoa. Ja Eeva Koluhan suositteli joku aika sitten blogissaan sitä Everyone Says I Love You, se pitäisi jostain löytää. Blue Jasminekin oli musta ihan ok, kävin katsomassa sen kavereiden kanssa, en tiedä mitä mies olisi siitä pitänyt. Mut mun mielestä ne hunoimmatkin on aina jollain tavalla kivoja kuitenkin, jotain niistä aina on löytynyt. Mut ei tosiaan ehkä sellaista suurta wow-efektiä kuitenkaan :)

      Poista
  2. Voi tuota sun kirmaavaa miestä. Itse en tunne Allenin tuotantoa ollenkaan, ei jotenkaan parin kokemuksen perusteella innosta, juurikin tuon tylsyyden perusteella. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niissä parhainta on yleensä tunnelma ja dialogi (jos ne on kohdallaan eikä tosiaan aina ole), ja ehkä joku sellainen sarkasmi/ironia/elämän ihmeellisyyden ihmettely, joten ei ne kovin vauhdikkaita elokuvia ole. Ehkä pitää olla tietyllä tuulella niitä katsoessaan :)

      Poista
  3. Maijaa kompaten: Kuulen korvissani J:n aksentin :D
    Mutta oli se kivaa (lievästi ilmaistuna), että saitte olla hetken kahdestaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä kivaa! Pitäisi sen ihan ikioman ajan lisäksi saada aina noita kahdenkeskisiäkin hetkiä mahtumaan tähän hektiseen elämään....

      Poista