Onpa outo olo. Milloinkohan olen viimeksi ollut yksin kotona?
Voiko olla mahdollista, että saan käydä suihkussa täysin rauhassa vain veden kohinaa kuunnellen? Minulla on ehkä puolisen tuntia aikaa, mitä tekisin? Ensimmäisenä mieleen tulee, että nytpä saisi kerrankin siivota kunnolla, mutta sitten päätän, että teen jotain ihan omaa. Kokeilen puolihuolimattomasti ohi kulkiessani kannettavan virtanäppäintä ja mitä ihmettä, se käynnistyy! (Nyt jos koskaan, nyt jos koskaan olisi aika tallentaa kuvat ulkoiselle kovalevylle... No, ehkä huomenna...)
Miehen polvi leikattiin muutamia viikkoja sitten ja kaksi viikkoa kepeillä köpötellyt kaveri ei voinut juuri vauvaa hoitaa, joten eipä ole muutamiin viikkoihin niiden keppien ja työreissujen- ja kiireiden vuoksi vapaa-aikaa minulle siunaantunut. Mutta nyt kävin Love2Dance -jumapassa Elixiassa ja istun suihkun jälkeen tässä koneella aivan itsekseni. Ihmeellistä.
Viime päivien suurin tapahtuma olivat viikonloppuiset ristiäiset Tampereella, jossa saimme miehen kanssa ihanan kummitytön ja kummityttö itselleen kauniin nimen. Yövyimme taas hotellissa, joten reissu jo itsessään oli kolmevuotiaalle ja hänen perusarkeen tottuneelle äidilleen kokemus. Tippuipa kuopuskin kaiken kunniaksi ensimmäistä kertaa sängyltä.
Ilmeisesti jokaisen lapsen pitää tippua se yksi kerta, jotta vanhemmat tajuavat valpastua?
Ristiäiset olivat oikein mukavat ja kotiin tullessamme totesinkin miehelle, että nytpä me ikään kuin liityimme ystäväpariskuntamme sukuun. Jonkun verran olemme molempien perheisiin jo aiemmin tutustuneet ja tykästyneet, joten mukavaa tietää, että tiedossa on yhteisiä juhlia jatkossakin, aina sinne mahdollisiin ylioppilasjuhliin ja häihin asti. Tai kenties pidemmällekin: erään ystävämme kolmekymppisillä oli "meidän nuorien" lisäksi mukana omana seurueenaan tämän vanhemmat sekä kummivanhemmat, joten kenties vielä pääsemme niitäkin juhlia joku päivä juhlimaan.
P.S. Kohta tulee vuosi blogia täyteen, yritän saada vuosipäivälle postauksen, jossa on pikku ylläriä luvassa, stay tuned!
ihnia tjuulippeja Hieno homma tuo hetken oma aika
VastaaPoistaSe tuli kyllä todella tarpeeseen! Pitäisi koittaa pitää siitä omasta ajasta paremmin huolta, että tulee otettua sitä silloin tällöin, jo ennen kuin on ihan uuvahtanut olo...
PoistaYksin kotona on ihan parasta. :) Sen 1,5h minkä muksu isineen on sirkuksessa olen joskus viettänyt kotona ja se on niin luksusta. Vielä saan omaa aikaa niinkin, että mies ja lapsi käyvät ruokakaupassa yms. asioilla illalla ja minä möllötän kotona. Tämä muuttunee kun lapsen kanssa kaupassa käyminen alkaa olla haastavaa ja täynnä raivareita. :D Ihanaa että teistä on tullut noin läheiset ystävät, kivaa että pääsitte kummeiksekin. Näin mekin voidaan odottaa teitä kylään Trelle kun on yksi iso syy lisää käydä täällä! :) Mua nauratti muuten toi uusin postaus, minä kannan laukussa mukana ihan normaalikokoista kirjaa (kalkkis täällä terve). En ikinä voisi lukea puhelimella kirjaa, enkä tykännyt noista minikirjoistakaan, mies sellaista juuri tällä hetkellä lukee. Hyviä vointeja teidän koko perheelle! :)
VastaaPoistaNykyään kyllä itsellä jää tuo yksin kotona vietetty aika kaikessa ihanuudessaan ihan tosi tosi harvinaiseksi, omaa aikaa saa helpommin lähtemällä johonkin. Eikä siinä, kivahan se on välillä vähän irrottautua kotiympyröistäkin, mutta kyllä koti on aina koti! :) Meilläkin mies käyttää kotona ollessaan esikoisen maanantaisin tanssitunnilla (lähtivät juuri) ja käy samalla reissulla tytön kanssa vielä Satsillakin, mutta edelleen mulla on täällä seuraa, aika ihanaa vaikkakin :)
PoistaMinäkin ennen usein kiikutin ihan normaalia kirjaa mukana (tai ennen lapsia :) ), mutta on toi puhelin vienyt voiton... En lue sillä kirjoja, mutta odottelutilanteisiin riittää netissä surffailua.
Mutta käypäs osallistumassa arvontaan, muuten ei arpalippuja tule riittävästi :D Jos oot jo lukenut kirjan niin voihan sen antaa vaikka jollekin lahjaksi ja elokuva tulee ajankohtaiseksi viimeistään kun tyttö vähän kasvaa... ;)
Hyvää vointia myös koko teidän perheelle!
Varmasti tuli tuo oma aika tarpeeseen, vaikka vain lyhyestä hetkestä olikin kyse. Onneksi et alkanut siivota, niin saatiin lukea nämä kuulumiset. :) Itsekin olen pohtinut samaa, että näin kummin roolissa sitä tulee oltua osa kummilapsensa sukua osallistumalla perhejuhliin ym. Ihana ajatus tuo, että me jorattaisiin mukana kummityttöjemme kolmekymppisillä! Mutta sitä ennen on toki monet muutkin juhlat juhlittavana ja toivottavasti myös sitä tavallista arkeakin yhdessä vietettynä. Kovasti jo odotan, että meidän tyttö kasvaa sen verran, että lapsista on seuraa toisilleen (vaikka samaan aikaan toivonkin, ettei tyttö kasva tuosta ikinä).
VastaaPoistaTuo on kyllä jännä tuo vanhemmuuden tunne, että toisaalta odottaa kauheasti kaikkea tulevaa kivaa mitä lapsen kanssa voi tehdä ja sitä, että minkälainenkohan tyyppi täältä vielä oikein kuoriutuukaan ja toisaalta taas haluaisi pitää oman vauvan ikuisesti vauvana (jopa siinä määrin, että käyttää poloisella liian pieniä vaatteita eikä tajua istuttaa syöttötuoliin vaikka toinen jo ihan hyvin osaisi :D).
PoistaMutta näistä meidän vauvoista kyllä varmasti tulee kaverit jo vuoden sisällä! Siitä se pieni ikäero alkaa kuroutua umpeen ja kohta sitä ei edes enää huomaa (vaikka nyt tuntuu uskomattomalta kun toinen on vielä ihan sellainen pikkuinen tuhisija vasta ja toinen jo ryömii menemään). Tuo esikoinen saa sitten paimentaa nuorempiaan, kunhan ei vaan liian rajusti ala pomottaa... :)
Kauniita kuvia ja kauniisti olit niitä asetellut silmille iloksi tekstiesi väliin. Sivusta seuranneena voin todeta minäkin, miten vähän sulla on omia hetkiä, eli jos ja kun niitä saat, niin siivoukset unohda ja helli itseäsi - kaiki mahdollisin keinoin :) <3
VastaaPoistaKiitos! :) Ne omat hetket täytyy yrittää ihan oikeasti muistaa ja kalenteriin varata, muuten se usein kaikessa hötökässä jotenkin vain jää.
Poista