Tule joulu kultainen

Joulutunnelma. Kadotin sen ensimmäisen kerran yksitoistavuotiaana. Itkin katkerasti äidilleni kun kuusi oli koristeltu ja kaikki muutkin jouluvalmistelut tehty, mutta edelleenkään ei vain tuntunut MILTÄÄN. Äiti lohdutti, että vaikkei joulu, niin kuin moni muukaan asia, ehkä iän myötä tunnu enää niin taianomaiselta kuin lapsena, voi niistä silti nauttia edelleen. Ja että kyllä se joulu sieltä taas löytyy toisella tavalla. Äiti oli oikeassa.

Tuon joulun jälkeen aaton taika ei enää koskaan palannut, mutta aloin entistä enemmän pitää joulun odotuksesta. Enää joulu ei ollutkaan vain se aatto, vaan siihen kuului myös kaikki etukäteisvalmistelu ja odotus: joululaulut, joulukortit, lahjojen suunnittelu ja ostelu, kodin koristelu, joulupuurot, glögit ja piparit. Kaikesta tuosta joulufiilistelystä tuli minulle lopulta hyvin tärkeää, valitsinhan osittain sen (ja kaikkien muiden kalenterivuoden juhlien) vuoksi ammattinikin.

Tänä vuonna joulutunnelma on taas antanut odottaa itseään. Miehelle sattui todella kiireinen kuukausi tähän joulun alle ja olemme melkeinpä olleet viikot tyttöjen kanssa kolmestaan. Kaikki energia on siis mennyt perusarjen pyörittämiseen ja joulujutuista on harmikseni ajanpuutteen vuoksi tullut hieman jopa ikävää stressiä. Joulukortit sain kuitenkin lähetettyä, kalenterina toimivan joulusukan kunnialla ylläpidettyä esikoiselle ja teimmepä yhdessä uusia joulukuusenkoristeitakin taikataikinasta.

Taikataikina

6 desilitraa vehnäjauhoja
3 desilitraa suolaa
3 desilitraa kylmää vettä
2 ruokalusikallista ruokaöljyä

Sekoita aineet keskenään taikinaksi. 

(Ylimääräinen taikina kannattaa heittää pois. Se ei säily pitkiä aikoja.) 

Ohjeella syntyi käsissämme 22 sydäntä ja taikinaa jäi vielä melko paljon yli, eli puolikas olisi riittänyt.

Kuvittelin etukäteen, että kuuntelisimme joululauluja ja tunnelmoisimme koristeita tehdessämme. Todellisuudessa vauva viihtyi sitterissä kaksi minuuttia, jonka jälkeen huusi pää punaisena niin kauan, että nostin syliin. Uusi yritys kantorepun kanssa, jossa ei siinäkään viihtynyt ilman ylimääräisiä heilutteluja. Siinä sitten vauvaa hytkytellen yritin esikoisen kanssa saada sydämiä muotoiltua liian tahmeasta taikinasta, jota ei ollut aikaa lähteä enää muokkailemaan. Tähdistä luovuin suosiolla saman tien. Sainpa pari kuvaa napsaistua kuitenkin ja maalaustilanteet olivat jo hieman rauhallisempia. Mutta jonkinlaista joulutunnelmaa kai tämäkin.

Etukäteistunnelmoinnin puutteesta huolimatta (tai ehkä juuri siitä johtuen) aion fiilistellä seuraavat kolme päivää toden teolla. Eniten kuitenkin sitä, että olemme koko perhe koolla ja mies jättää läppärin kotiin. Nyt on kaikki lahjat ostettu ja puolet paketoitu, kinkku paistettu ja jollain lailla siivottu. Tämän enempää ei tänä jouluna ehdi eikä tarvitsekaan. Nyt olen valmis vastaanottamaan.

Tule joulu kultainen!

Oikein ihanan tunnelmallista ja ennen kaikkea rauhaisaa joulua ihan jokaiselle!