tiistai 26. marraskuuta 2013

Turhamaisuuden markkinat

Kävelin eilen kirjastoon tyttäriäni työntäen, toisen vaunuissa nukkuessa, toisen seisomalaudalla seisoskellessa. Sain huomata, että luminen maa tuo seisomalaudan kanssa äidille vähän lisätreeniä. Myös työntöaisasta roikkunut pullottava kirjakassi meinasi muutamaan kertaan keikauttaa koko karavaanin, joten tarkkana sai olla.


Suojatietä ylittäessämme vastaan kävelevä nainen katsoi meihin päin ja huudahti:
"Onpa sulla ihana takki!"
"Kiitos!" huikkasin ilahtuneena takaisin ohittaessamme toisemme.
Kohtaamisen jälkeen esikoinen kääntyi laudallaan minuun päin kasvot loistaen:
"Äiti, mulla on ihana takki!"
"No niin on!" vastasin heti
ja jäin huvittuneena miettimään kumman takkia todellisuudessa kehuttiin.
Nainen oli jo mennyt menojaan, joten se jää arvoitukseksi.
 Mutta onnistuipa hivelemään yhdellä iskulla molempien naisten, 
sekä äidin että tyttären, 
turhamaisuutta.




Sain juuri joulukorttitilauksen lähetettyä Ifolorille. Mies on reissussa, joten pidän sitä jo jonkinmoisena saavutuksena, samoin kuin tätä, että istun tässä koneella juuri nyt. Eilen pidimme siskoni avustuksella joulukorttikuvaussession näiden minun omien pienien siskoksieni kanssa. Tilanne ei edennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta kelvollinen kuva saatiin sentään valittua, oli sillä jopa yksi vaihtoehtokin.




Onpa ihanaa kun tuli lunta! Kaikesta tuomastaan hankaluudesta huolimatta se kyllä piristää tätä synkkää vuodenaikaa hirmuisesti. Ja sen aikaan saamaa lasten riemua on joka vuosi yhtä ihana seurata.

Lumista loppuviikkoa meille kaikille!

9 kommenttia:

  1. aika hyvin, että jopa vaihtoehtoja :) Onko tuossa viimeisessä kuvassa lumikeiju kyllästynyt kaikkeen vaiko väsähtänyt ja nukahtanut? Olipa teidän tapaamanne ohikulkija onnen lähetti kun sai kahden tytön mielen yhtäaikaa iloiseksi ja itse jo tupsahtanut tuulen mukana muualle :) Tuollaista pitäisi ohikulkijoille sattua useammin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Mietin tuon tapauksen jälkeen, että tuollaisia positiivisia kommentteja pitäisi vaan rohkeammin itsekin jaella aina kun vain mieleen tupsahtaa, vaikka ihan vain tuntemattomille ohikulkijoillekin!

      Lumikeiju väsähti valokuvaussession aikana ja melko riehumiseksi ja venkoiluksi se meni lopulta koko touhu, mutta pari hyvääkin kuvaa tosiaan ehdittiin kuitenkin napata :)

      Poista
  2. Hivenen aikaa sivusta seuranneena ko. valokuvaussessiota ei voi kun ihmetellä, miten upean kuvan tänään käteeni sain ;) MITEN NIIN ihmtellä?! Jos noista kahdesta lumikeijusta ei muka AINA tule suloisensuloisia kuvia, niin kenestä sitten...ja TAAS tuli <3

    Turhamaisuus. Se on niin negatiivisesti ladattu sana, että huhhuh. Ja kenessäpä kenessä sitä ns. turhamaisuutta ei olisi havaittavissa?! Eikö sen voisi kääntää kauniiksi sanaksi, kauneuden kaipuun ilmaisuksi. Ilahdumme kun näemme ympärillämme kauneutta, ilahdumme kun joku näkee meissä/meidän elämässämme kauneutta. Miksi siinä olisi jotain negatiivista/hävettävää/poiskitkettävää? Mitä vanhemmaksi tulen, sitä avoimemmin turhamaiseksi.

    Turhamaisesti siis olen ylpeä, että minulla on kaksi NIIN ihanan kauniin täydellistä tyttöstä lapsenlapsenani. Palvon heitä! Turhamaisesti sydän rakkautta tulvillaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turhamaisuus -sana tosiaan kalskahtaa vähän ikävästi. Englanninkielessähän sillä on sama kantasana eli turhuus, kai se sit alunperin tarkoittaa, että niin inhimillistä se onkin, nuo tuollaiset turhamaiset jutut ovat kuitenkin kaiken "tärkeän" rinnalla turhuutta.
      Vaikka onko se turhaa jos vaikkapa tuollaisesta takin kehumisesta tulee kuitenkin hyvä mieli edes hetkeksi?

      Poista
  3. Hatunnosto sulle että kahden pienen kanssa sait kortit tehtyä! Meille ei ole vielä yhtään kortta tullut, kovasti odotan postia, rakastan kortteja! :) Itsestä tuntuu että seisomisen ja kävelyn opettelun myötä mä en tee mitään muuta kuin pelastan erinäisiä tavaroita, pelastan neitiä satuttamasta itseään ja siivoan sen levittämiä juttuja. 8kk vanha neiti luulee osaavansa seistä ja kävellä, päästää rohkeasti tuesta irti ja menee suorilta jaloin päin lattiaa. APUA. Mä luulin että tämä vaihe tulisi vasta ensi vuonna. Kovasti teidän korttia odotellessa, viime vuonna se oli eka joka tuli! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, oonko ollut joskus noin ajoissa? Nyt kortit lähtee vähän erissä, suurin osa vielä tuossa pöydällä odottelee osoitteitaan... Joka iässä tosiaan tuntuu olevan ne omat haastavuutensa ja varmaan vähän lapsestakin riippuu mikä on kelläkin hankalin vaihe. Itse odottelen esikoisen uhmaiän ohimenoa ja oletan, että sitten se elämä helpottaa :D

      Poista
    2. Tänäkin vuonna teidän kortti olisi ollut eka, jos ei olisi kiertänyt vanhan osoitteen kautta! Kiitos suloisesta kortista. :)

      Poista
  4. Kiitokse kort(e)ista, tänään tuli meille perille! Hyvin oli onnistunut kuva siskoksista, kuvaustilanteen haasteista huolimatta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olkaapa hyvät! Oli se lopulta ihan onnistunut, vaikkei ihan sellainen ollutkaan kuin etukäteen olin ajatellut. Yritin vielä kuvaustilanteessa saada alkuperäistä suunnitelmaa toteutettua, mutta ne viimeiset kuvat vasta hauskoja ovatkin kun kuopus itkee naama punaisena ja esikoinen pyörii pitkin lattioita. Pitäisi siis oppia tyytymään siihen mitä on - hyvän sään aikaan :)

      Poista