Kesän ensimmäiset mansikat

Viime viikolla kauppareissulla maistelimme tyttäreni kanssa Prismassa tyypilliseen tapaamme hedelmäosastolla mansikoita. Ensimmäistä kertaa maku oli jo ihan yllättävän hyvä ja hinta puolestaan ihan kohtalaisen kohtuullinen, joten päätin ottaa mukaani rasiallisen.

Rasiaa kärryyn pakatessani (toisin sanoen neuvotellessani kuka rasiaa kantaa ja millä tavalla) mansikkapöydän viereen tuli romaniperhe, jonka nuorimmainen, ehkä noin 6-7-vuotias poika, kysyi mansikanmyyjältä: "Saako tästä maistaa?" Johon minua itseäni ystävällisesti palvellut mansikanmyyjä vastasi mielestäni todella kopeasti: 

"No, voit sää siitä yhden ottaa."

Mitä ihmettä?

Itse en edes pikkupojan lailla kohteliaasti kysynyt, vaan marssin suoraan tiskille, otin siitä mansikanpalan omaan suuhuni ja tarjosin myös lapselleni. Ja tosiaan ensimmäistä kertaa vasta tänä vuonna ostin mitään, aiemmin olen tyytyväisenä vain maistellut.

Olen olettanut, että tarjoilulautaselle pilkotut ja varta vasten esille laitetut mansikat ovat todellakin maisteltaviksi tarkoitettuja. On hämmentävää jos kaksikymppinen nuori nainen, joka on nimenomaan palkattu vain ja ainoastaan mansikoita myymään ja niitä maistiaisina tarjoamaan, kokee tarvetta alkaa suojella ja rajoittaa tuotteensa jakelua.

Toivon todella, että myyjän ynseä suhtautuminen johtui siitä, että kyseessä oli lapsi, eikä sen vuoksi maksava asiakas. Pelkään kuitenkin pahoin, että käytös johtui ihan muista asioista.

Tuli surullinen mieli.

En tiedä vaikuttiko episodi, mutta kotona mansikat maistuivatkin aika kitkeriltä ja unohtuivat siksi jääkaappiin. Tältä ne sitten parin päivän päästä näyttivät kun ne taas sieltä löysin. 

Maku oli edelleen melko sama.

Mutta ihanaa, että on taas mansikoita! 

Ja nyt meille tulee ensi kesästä lähtien mansikkakakkusynttäreitäkin, aiemmin ei ole perheessä ollut kesän lapsia, kummallakaan puolella. 

Kohta on.