Epsoossa

Palaan vielä pikaisesti parin viikon takaiseen Helsinki-viikonloppuun...

Tyttäremme rakkaimpiin ystäviin lukeutuu samaan aikaan mahassa (joskin toisessa) kelluskellut ja vain kolmisen viikkoa myöhemmin maailmaan putkahtanut neitokainen. Reilusti yli ensimmäisen elinvuotensa tytöt viettivät melko paljon aikaa yhdessä, mutta sitten toinen muuttikin Espooseen ja näkemiset ovat jääneet harvemmiksi. Siitä syystä tyttäremme usein puhuu, että pitäisi päästä "Epsooseen" kaveria moikkaamaan. Epsookaipuuta ei helpota yhtään se, että edellisellä visiitillämme kävimme yhdessä muun muassa hiihtämässä ja Sea Lifessa, molempia on muisteltu jälkikäteen lämmöllä.

Joten tokihan meidän oli kurvattava kotimatkallamme Epsoon kautta kun kerran sillä suunnalla olimme. Espoossa olikin meneillään Lions clubin järjestämä Koko perheen kevättempaus, johon osallistuimme tyttöjen kanssa.

Ensimmäisenä etappinamme tempauksessa oli poniratsastus. Hieman jännitin miten meidän neiti suhtautuu kun laskiaisriehassa kovasti etukäteen odotettu poniratsastus tyssäsi siihen kun poni näytti jo kaukaa niin hirmuiselta, että ei sitä voinut mennä lähelle edes katsomaan. Nyt odottelu sujui kuitenkin ystävän kanssa rattoisasti ja kun ratsastuksen hetki koitti, ei siinä tainnut paljon edes ehtiä miettimään kun oltiin jo kypärä päässä ponin selässä. Toki kaverin ratsastaminen vaikutti varmasti rohkeuteen myös.

Ratsastuksen jälkeen mentiin sisätiloihin (olisikohan ollut joku nuorisoseuran talo tms?) ja siellä haitarin säestyksellä tytöt pistivät oitis tanssiksi. Tällä parilla tanssi kuuluu oikeastaan asiaan, oli se sitten Espoossa haitarin säestyksellä tai vaikkapa Firenzen kaduilla ilman säestystä...

Välillä tanssin pyörteistä tytöt pysähtyivät kuikuilemaan pelleä, joka taiteili eläinilmapalloja. Myöhemmin pellen puheille päästessään tytöillä oli selkeät toiveet mielessään, meidän neiti toivoi vaaleanpunaista koiraa.

Sitten oli vuorossa partiolaistyttöjen järjestämää kasvomaalausta. Tässäkin tytöllä oli jo heti mietittynä mitä lähdetään tekemään.
"Haluaisin sellaisen vaaleanpunaisen..."
"Mikäs vaaleanpunainen laitetaan, pupu tai vaikka perhonen?"
"Ei kun haluaisin sellaisen vaaleanpunaisen tiikelin."
No vaaleanpunainen tiikelihän siitä tytöstä sitten tuli.

Vaaleanpunaisesta on äidin kovista yrityksistä huolimatta tulllut viime aikoina "se juttu" siinä määrin, ettei äitikään enää viitsi vastaan pyristellä, ostetaan sitten sitä vaaleanpunaista jos neiti niin itse haluaa.

Vaaleanpunainen tiikeli ihastelee vaaleanpunaista naamaansa peilistä...

Kaikkien hauskuuksien jälkeen syötiin vielä lohikeitot ennen kuin oli aika hyvästellä ja lähteä kotia kohti.

Katkera oli eron hetki ja kovasti oli meidän tyttö Epsooseen jäämässä, mutta lopulta oli tyydyttävä lupaukseen tulevista molemmin puolisista vierailuista. Hei, hei, pian taas tavataan!